Mitä kehoni opetti minulle – What my body taught me

Scroll down for the english translation   Oletko koskaan kokenut, että teet kaikkesi, mutta tuntuu, ettei kehosi toimi niinkun haluaisit? Noudatat terveellistä ruokavaliota, liikut säännöllisesti ja nukut hyvin, mutta keho kerää nestettä ja olo tuntuu aina turvonneelta. Jos kuvailisi olotilaa, niin tuntuu siltä, että keho olisi täysin jumissa ja sellaisessa tilassa, ettei mitään tapahdu. Tämä on yksi syy siihen, miksi erilaiset dieetit, verkkovalmennukset ja elämäntapamuutosvalmennukset myyvät. Ihmiset etsivät sitä viimeistä oljenkortta aina jostain, koska tilanne on epätoivoinen.  Uusi elämä yritetään aina aloittaa jokainen kerta uudelleen, kuitenkin tuloksetta. Kerron hieman omista havainnoistani, jotka ovat olleet hyvinkin yllättäviä ja sellaisia, mitä en olisi voinut aiemmin uskoa. Vasta kun ongelma alkoi ihan itsellään aukeamaan pikkuhiljaa, ymmärsin, mistä tässä kaikessa on oikein ollut kyse. Se on vaatinut todella paljon rehellisyyttä itseään kohtaan ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtämistä. Puhutaan aina siitä, että keho on psyykkinen ja fyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se tuntuu usein hyvin vaikealta ajatukselta sisäistää aidosti ja oikeasti. Sitä ajattelee kehoa hyvin fyysisenä kokonaisuutena, jonka pitää toimia optimaalisesti, kun sinne laittaa oikean määrän oikeaa ruokaa, pysyy aktiivisena ja nukkuu hyvin. Olen joutunut itse todistamaan sen omassa elämässäni, että toteamus on totta ja psyykkistä ja fyysistä elementtiä ei voi erottaa toisistaan, kun ajatellaan kehoa ja sen optimaalista toimintaa. Olen aina tehnyt paljon töitä jo vuodesta 2005. Olen ollut tunnollinen perfektionisti, joka on hakenut hyväksyntää ja arvostusta ulkopuolelta. Motivaationi on ollut pitkälti ulkoisten asioiden sävyttämä ja olen tehnyt paljon töitä, koska näin pitää tunnollisen ihmisen tehdä. Suorittaminen jatkui pitkään salin omistamiseen asti. Paiskin kahta työtä, koska vaihtoehtoa ei ollut. Halusin pitää huolta terveydestäni ja liikuin siinä ohessa ihan riittävästi. Oikeastaan omasta kehosta huolehtiminen...
Mittaaminen oman kehon kuuntelun tueksi – Tracking to support the listening of our body

Mittaaminen oman kehon kuuntelun tueksi – Tracking to support the listening of our body

Luin Helsingin Sanomista mielenkiintoisen artikkelin itsensä mittaamisesta. Aihe on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ja Natasha Shüll toi mielenkiintoisia näkemyksiä asiasta esille. Olen ammatissa saanut seurata läheltä erilaisten äly-ja mittauslaitteiden sekä aktiivisuusmitareiden käyttöä ja tutustunut hyvin moneen erilaiseen laitteeseen. Minulla ei ole kaupallista yhteistyötä minkään brändin kanssa, joten tämä ei ole mainosblogi. Mittauslaitteiden antama data ei ole mikään absoluuttinen totuus ja niitä pitää osata käyttää oikein. Ihmisen mittaaminen on kehittynyt ja uusia yhä hienompia laitteita ilmestyy markkinoille. Laitteita voidaan integroida useiden sovellusten kanssa, jolloin saadaan monipuolisesti tietoa omasta terveydestä. Asiassa on hyvin monta erilaista näkökulmaa, joita tulisi ottaa huomioon. Ihan ensimmäiseksi erilaiset käyttäjäryhmät tulisi erotella toisistaan, sillä näillä on erilaiset tarpeet. Urheilijoiden tulee kyetä suoriutumaan huipputasolla, joihin mittausvälineet antavat erinomaista dataa ja apuvälineitä. Palautumisen taso, sykkeet, unen määrä ja  energiankulutus ovat olennaisia asioita suorituskyvyn optimoinnin kannalta ja siihen erilaiset mittauslaitteet antavat todella suuren hyödyn. Firstbeat, Omegawave ja nykyiset suuren brändit kuten Oura, Polar, Garmin ja Suunto ovat urheilijan tärkeitä apuvälineitä kohti menestystä. Urheilijan ja valmentajan ei tarvitse enää arvuutella, missä mennään, vaan laitteet antavat tärkeää dataa siitä, mikä on harjoittelun vaikutus. Urheilijan motivaatio ja kova tahtotila voivat johtaa siihen, että tehdään liikaa, jolloin mittarit kertovat, milloin tulisi oikeasti levätä harjoituksen sijaan.  Sekä urheilijoiden että etenkin kuntoilijoiden on syytä kuitenkin muistaa, että ilman hienoja mittausvälineitä on pärjätty ennenkin, joten kehon kuuntelu on erittäin tärkeä taito, mitä ei tulisi unohtaa. Aloitteleville kuntoilijoille tai liikkumattomille,  jotka eivät ehkä osaa kuunnella omaa kehoaan niin hyvin, mittauslaitteet voivat opettaa juuri näitä taitoja. Kun mittari näyttää, että nukumme huonosti, voimme tunnustella miltä se tuntuu kehossa. Kun taas nukumme pari tuntia enemmän, miltä silloin tuntuu ja mitä mittari...
Irtiotto arjesta – A break from everyday life

Irtiotto arjesta – A break from everyday life

Scroll down for the english translation   Tein päätöksen viime vuonna, että lähtisin 1,5 kuukaudeksi Brasiliaan ennen joulua. Se tarkoitti sitä, että tekisin työtäni osittain etänä. Ajatukseni ovat niin vahvasti menneet siihen suuntaan, että haluan tehdä vähemmän. Suorittaa vähemmän, ja elää mahdollisimman omannäköistä ja stressitöntä elämää. On jotenkin ihmeellisellä tavalla iskostunut päähän, että pitäisi elää standardielämää, joten kesti tosi pitkään ymmärtää, että minähän teen elämästäni juuri sellaista kun haluan. Ei ole mitään standardeja. Tuon tajutessani, olen mennyt vauhdilla kohti omannäköistä elämää ja unelmiani. Olen jo pitkään viettänyt paljon aikaa ulkomailla ja suuntaus on ollut pois Suomesta. Olen saanut upean mahdollisuuden viettää aikaa minulle entuudestaan täysin vieraassa maassa Brasiliassa. Nyt neljättä kertaa, siitä on tullut minulle erittäin tärkeä paikka. Tunnen paikallisia ja olen oppinut ymmärtämään ja hieman puhumaan portugalia. Vaikeinta on puheen tuottaminen.  Pidemmässä poissaolossa, varsinkin jos tehdään töitä, päivät pitää strukturoida ihan samalla tavalla kun arki kotona. Työpäivät ja -ajat pitää merkata tarkasti kalenteriin, muuten ei osaa nauttia vapaasta ja työ on kaoottista. Työ ja vapaa-aika pitää olla erikseen. Tietysti aikaero tekee sen, että palavereita tulee joskus erikoisempiin aikoihin. Huomasin myös sen, että työmoodista nopea vaihto Brasilian arkimoodiin, on ollut haastavaa. Työasiat jäävät helposti pyörimään mieleen. Toisaalta taas työn jälkeen ihan erilainen ympäristö pakottaa irrottamaan työasiat mielestä. Lämmin ilma sekä valo pitää mielialan korkealla.  Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui se, että työasiat kotimaassa alkoivat väkisin aiheuttamaan painetta, koska paluu Suomeen oli merkitty kalenteriin. Päivä päivältä lähtemisen ahdistus lisääntyi. Toisaalta tämä oli järjettömän hieno mahdollisuus oppia ja ymmärtää lisää itsestäni ja ympäristöstä missä elän. Saada kontrastia siihen elämään, mitä olen aina elänyt. Pystyin aistimaan tammikuun arjen hektisyyden Suomessa ja se pyrki saamaan minusta...
Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

English translation available if you scroll down Olen kirjoittanut lähinnä liikunnasta, ravinnosta ja henkisestä hyvinvoinnista, mutta hyvinvointi ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, joten päätin kirjoittaa hieman erilaisesta aiheesta. Helsingin sanomat teki niukkuuskyselyn talousahdingossa elävistä ihmisistä. Miten tämä on mahdollista maailman onnellisimmassa maassa?? Rupesin miettimään asioita ja mieleeni tuli hyvin ristiriitaisiakin ajatuksia liittyen taloudelliseen niukkuuteen. Toisaalta olen sitä mieltä, että tulot jakautuvat hyvin epätasaisesti ja eriarvoisuus kasvaa, mutta otin kuitenkin hieman erilaisen näkemyksen asiaan, sillä olen nähnyt läheltä ihmisiä paljon vaikeammissakin tilanteissa, kuin Suomessa parhaillaan kuvaillaan. Mietin kovasti mistä suomalaisten tyytymättömyys, synkät mielikuvat sekä ajatukset oikein kumpuavat. Suomalaista mentaliteettia kuvastaa kateus ja negatiivisuus. Uskallan väittää, että asenteella ja mielialalla on paljon tekemistä sen kanssa, miten pahaksi oma niukka taloudellinen tilanne koetaan. Vertaamme itseämme muihin ja koemme sisäistä huonommuudentunnetta. Kun jatkuvasti korostamme Suomen erinomaisuutta, onnellisuutta ja sitä, että meillä on asiat hyvin, voi jollekin olla vaikea hyväksyä, etteivät asiat olekaan omassa elämässä niin hyvin. Koetaan, että ollaan epäonnistuneita, kun ei pärjätä hyvinvointivaltiossa niin kuin pitäisi ollakseen kunnon kansalainen. Oma tilanne tuntuu pahemmalta mitä se todellisuudessa on, sillä vertaamme itseämme parempituloisiin tai menestyjiin. On totuttu elämään hyvinvointivaltion tietyntasoista elämää, josta joudutaankin ehkä elämänmuutosten myötä tinkimään. Niukka elämä ja luottotietojen menetys hävettää ja tuntuu pelottavalta maassa, jossa taloudellista turvaa ja hyvätuloisuutta ihannoidaan. Suomessa hävetään sitä, ettei ole varaa tai podetaan syyllisyydentuntoa veloista tai maksamattomista laskuista. Kun ihminen ei ole joutunut oikeasti kokemaan äärimmäistä taloudellista tiukkuutta, tulotason äkillinen pienentyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, koska suomessa korostetaan niin paljon taloudellisen turvan tärkeyttä ja rahan merkitystä. Suomalaisten arvomaailmassa rahalla ja taloudellisella turvalla on liian suuri merkitys. Yhteiskunnassamme onnellisuus liitetään ajatukseen, että pitää pystyä elämään tietyntasoista elämää, jossa määrätyt asiat ovat turvattuja....
Olisiko vammat ehkäistävissä? – Could the injuries be prevented?

Olisiko vammat ehkäistävissä? – Could the injuries be prevented?

Scroll down for the english translation   Olen työssäni nähnyt satojen ihmisten liikkuvan. Pystyn hyvin nimeämään yleisimmät liikuntavammat, mitkä ihmisiä vaivaavat. Suurimpia ongelmia on selän, olkapäiden tai polvien kanssa, oli sitten kyseessä urheilija tai kuntoilija. En ole lääkäri, fyssari tai osteopaatti, joten olen muodostanut käsitykseni oman kenttätyöni ja kokemukseni perusteella. Uskallan väittää, että moni rasitusvamma olisi ollut vältettävissä oikeanlaisella ennaltaehkäisyllä. Usein kontaktilajissa tai urheilutilanteessa tullut trauma on vaikea ennaltaehkäistä, mutta moni vamma on syntynyt pitkän oman laiminlyönnin lopputuloksena. Monesti on oltu aina jäykkiä, liikkuvuusharjoittelua ei ole koskaan tehty riittävästi tai sitten liikkuvuuden edistäminen on aloitettu liian myöhään. Kun keho on jäykkä ja väsynyt, nivelet ja jänteet joutuvat koville, jolloin pitkään jatkunut vääränlainen liikerata, kuormitus ja huolimattomuus voi aiheuttaa lihaksen, nivelsiteen tai jänteen repeämisen. Leikkauksen jälkeen keho kuitenkin harvemmin palaa ihan samanlaiseksi, joten on surullista katsoa joitain loukkaantumisia, jotka olisivat olleet ennaltaehkäistävissä. Kaiken lisäksi vammojen hoitoon menee suuria määriä rahaa sekä aikaa toipumiseen. Mikä olisi sitten ratkaisu? Ihmiset panostavat aivan liian vähän aikaa liikkuvuusharjoitteluun, lepoon sekä yleisesti lihashuoltoon. Liikkuvuusharjoittelulla en tarkoita pelkästään 5 minuutin staattista venyttelyä (vaikka sekin olisi parempi kuin ei mitään) vaan huolellista lämmittelyä ennen harjoitusta sekä liikelaajuuksien parantamista esimerkiksi monipuolisilla dynaamisilla harjoitteilla riittävän usein, jopa ihan omana harjoituksenaan. Mitä jäykempi keho, sen enemmän töitä tulisi tehdä viikottain. Yliliikkuvien tulisi päinvastoin tehdä taas töitä lihaskontrollin kanssa. Hyvä liikkuvuus yhdistettynä oikeanlaiseen kontrolliin on kehon paras ja vahvin tuki. Kun sen ainoan kerran päästään treenaamaan, vedetään kovin treeni tai sitten liikutaan liian kovaa liian heikolla pohjatyöllä tai ollaan vaan ylikuormitettu kehoa liian pitkään ja liian paljon,vaikka liikkuvuusharjoittelu olisi pidemmällä tähtäimellä kannattavampi vaihtoehto. Tullaan siihen ajatukseen, että me haluamme hetkellisen tyydytyksen, emme pidemmän...