Yhdessä vai erikseen? – Together or not?

Yhdessä vai erikseen? – Together or not?

Viime aikana on ollut paljon artikkeleita sekä kolumneja rakkaudesta,  parisuhteista ja eroista, joissa käsitellään ongelmia ja syitä miksi usein ihmiset ajautuvat erilleen. Kirjoitan hieman omia näkemyksiäni ja asioita, joita olen havainnut omassa elämässäni ja myös katsellessani ympärilleni. Hyvä parisuhde on päivittäistä sitoutumista ja työskentelyä yhteisiä tavoitteita kohti. Se on arvo- ja ajatusmaailman yhteneväisyyttä sekä mielen joustavuutta. Jos katson itseäni yli kymmenen vuotta taaksepäin ihastumiset, rakastumiset ja ihmissuhteet ovat liittyneet kaikki tarvitsevuuteen ja riippuvuuteen. Minä tarvitsen sinua, jotta voisit tehdä minut onnelliseksi.  Toisesta on muodostunut ihannekuva, jollaisena toinen halutaan nähdä. Ajatus on usein se, että jos jokin asia alkaa toisessa ärsyttämään, se voidaan muuttaa. Toista kohtaan luodaan valtavasti vaatimuksia sekä odotuksia. Usein myös vääränlainen kiintymys- tai riippuvuussuhde tekee suhteen dynamiikasta todella haastavan. Toinen ikäänkuin on oman itsensä jatke.  Uskallan väittää, että monet suhteet ovat rakennettu sellaiselle pohjalle, että työ oman itsensä kanssa on kesken tai sitä ei koskaan ole edes aloitettu. Kun et tunne itseäsi, miten voisit olla tasapainoisessa suhteessa toisen kanssa? Miten voit tietää, millainen kumppanin tulisi olla, jos et edes tunne itseäsi? Erilaiset omat epävarmuudet ja kommunikaation puute aiheuttavat paljon ongelmatilanteita. Haavemaailmassa ideaalein tilanne olisi se, että kaikki kävisivät jonkin aikaa psykoterapiassa tai jollain muulla tapaa harrastaisivat itsetutkiskelua sekä olisivat muutamia vuosia yksin, ennen parisuhteen solmimista. Missä vaiheessa ihminen ehtii tutustua itseensä ja omiin ajatuksiinsa, jos parisuhde on alkanut nuoruudessa, jonka jälkeen on menty naimisiin ja lapset on saatu heti perään? Missä on tilaa kasvaa? Meidän ajatuksemme ja arvomaailmamme kehittyvät, kypsyvät ja muuttuvat kuitenkin vasta vuosien elämän myötä. Näissä pitkään jatkuneissa suhteissa kriisit ja kipuilut käydään usein ennemmin tai myöhemmin, koska kysymykset, kuka minä olen, mitä minä oikein...
Ole läsnä tässä hetkessä – Be present where you are

Ole läsnä tässä hetkessä – Be present where you are

Scroll down for the english version   Meinaatko osallistua triathloniin vai puolikkaaseen? Kuinka monta polkujuoksua meinaat juosta ensi vuonna? Montako kiloa meinaat tiputtaa painoa? Tätä keskustelua kuulen ympärilläni paljon ja minulta myös kysytään näitä kysymyksiä. Kaikella tekemisellä pitää olla jokin tavoite, sillä muuten tekemisestä ei tule kuulemma mitään. Joogassa pitää tavoitella täydellistä meditaation tilaa tai täydellisyyttä liikesarjoissa, painonhallinnassa pitää olla jokin konkreettinen painotavoite ja uralla selkeä suunta ylöspäin kohti tiettyä työtehtävää. Päivittäin teemme listaa hoidettavista asioista, jotta päivälle asetettu tavoite saavutettaisiin. Tavoitteeseen liittyy aina paine, että asiat on tehtävä hyvin, jotta pääsemme toivottuun lopputulokseen. Vain silloin voimme olla tyytyväisiä itseemme, vai olemmeko silloinkaan? Elämää ja tekemisiämme ohjaa usein jokin tavoite, jota kohti täytyy kulkea. Piiskaamme itseämme ja annamme kritiikkiä, jos emme pääse tavoitteeseen tai emme ole mielestämme antanut kaikkea tavoitteeseen pääsemiseksi. Meillä on tarve näyttää muille ja itsellemme koko ajan omaa riittävyyttämme. Määrittelemme arvomme ja onnistumisemme suoritusten mukaan. Ikäänkuin elämä olisi jatkuvaa itsensä kehittämistä paremmaksi ja tavoittelua korkeammalle. Välillä hetkeksi muistamme pysähtyä ja nauttia matkasta kohti tavoitetta ja joskus jopa tiedostamme, että tämän asian kanssa ei tulisi suorittaa, mutta ankara mielemme mielemme antaa palautetta ja alamme automaattisesti asettamaan tavoitteita ja vaatimuksia itsellemme matkan varrelle. Itse olen huomannut, että useimpien erilaisten kunnianhimoisten tavoitteiden asettelu on osittain pakenemista tästä hetkestä tai ehkä asioista, joita emme halua kohdata. Pakenemista keskittymisestä olennaiseen, eli tähän hetkeen. Vasta sitten voimme olla tyytyväisiä itseemme, kun tavoitteeseen on päästy. Kun yksi asia on tehty, laitamme rastin ruutuun ja lähdemme kohti seuraavaa tavoitetta. Keksimme mitä erilaisempia tavoiteltavia asioita, jotta meidän ei tarvitsisi kohdata tätä hetkeä. Pysähdy ja mieti, miksi asetat jatkuvasti uusia tavoitteita tulevaisuuteen. Meillä kuitenkin on vain tämä...
Ohjeita hyvään uneen –  How to better your sleep

Ohjeita hyvään uneen – How to better your sleep

Scroll down for the english translation Vietämme kesälomia. Nyt on hyvä syy ladata akkuja ja miettiä pieniä toimenpiteitä, millä parannamme terveyttämme. Riittävä uni on yksi niistä. Unesta puhutaan yhä enemmän. Olemme tulleet tietoiseksi siitä, että alle 6 tunnin yöunilla ei pärjää. Nostaisin unen jopa yhdeksi tärkeimmistä terveyttä edistäväksi toimenpiteeksi. Riittävällä unella on valtava määrä positiivisia vaikutuksia terveyteemme: painonhallintaan, suorituskykyyn, kognitiivisiin toimintoihin, hormonitoimintaan sekä aineenvaihduntaan. Nykyään on valtavasti unen seurantalaitteita, mutta helppo keino on seurata omaa oloa aamuisin. Jos olo on kovin uupunut, on unta tullut liian vähän. Uni on yksilöllinen asia, mutta pitäisin riittävää unta lähellä 8 tuntia. Jotkut ovat kokeneet taas, että alle 9 tunnin unilla, ei mistään tule mitään. Kuuntele itseäsi. Jos koet, että pärjäät 6 tunnin yöunilla, kokeile nukkua pari viikkoa 8 tuntia ja tunnustele omaa olotilaasi. Saatat yllättyä. Ilta-aika on yleensä se haastavin hetki vetää rajoja omalle toiminnalle. Sen sijaan, että alkaisimme katsomaan netflixiä tai selaamaan kännykkää, meidän pitäisi aloittaa nukkumisen valmistelut jo hyvissä ajoin. Ajatus siitä, että jää jostain paitsi, jos menee aikaisemmin nukkumaan, on turha. Nukkumisen valmistelut pitää sisällään, elektronisten laitteiden sammuttamisen sekä rauhoittumisen kohti yöunta. Nukkumisen valmistelu vaatii samanlaista rutiinia, kuin liikkumaan lähteminen. Tee toimenpiteet illalla aina samaan aikaan. Huomaat kuinka nopeasti keho ja mieli alkavat tottumaan tähän rytmiin. Toinen asia, mikä vaatii aktiivista päätöksentekoa, on kahvin sekä alkoholin nauttiminen. Voit tuhota syvän unen nauttimalla kofeiinia tai alkoholia liian myöhään. Saattaa tuntua, että nukahdat hyvin, mutta uni jää usein kevyeksi ja aamulla olo tuntuu väsyneeltä. Juo viimeinen kuppi kahvia puoliltapäivin ja rajoita alkoholinkäyttöä, jos sitä tulee otettua useita annoksia viikossa myöhään. Kunnollinen unihygienia makuuhuoneessa takaa myös hyvä unen. Huolehdi, että makuuhuoneessa on...
Oletko tyytyväinen elämääsi? – Are you satisfied to your life?

Oletko tyytyväinen elämääsi? – Are you satisfied to your life?

Scroll down for the english translation   Lähestyvä kesäloma on aina hyvää aikaa pitää mietintätaukoa ja miettiä hieman omaa elämää taaksepäin, mutta myös elämää eteenpäin. Mihin ollaan tultu ja mihin suuntaan halutaan mennä. Itseltään on hyvä kysyä kysymyksiä, elänkö omannäköistä elämää ja elänkö elämää, johon olen tyytyväinen. Kiireessä ehdimme vain miettiä edessä olevan viikon tapahtumia, mutta emme ehdi antaa ajatusta sille, mihin suuntaan elämä oikein on menossa. Huomaamatta vuodet vierivät ja elämme ainaisen kiireen keskellä. Kesä on oivaa aikaa käyttää syvempien asioiden prosessointiin ja pohdintaan. Istu laiturinnokkaan tai rantatuoliin, yritä ottaa hetki jolloin saat olla ihan rauhassa. Asioita ei tarvitse miettiä kerralla, sillä voit pitää lyhyitä mietintähetkiä useana eri päivänä. Tärkeintä on, että mietit, missä haluaisit olla ja oletko tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseesi.     Monesti meillä on paha tapa syyttää olosuhteita ja ympäristöämme siitä, että elämä on kiireistä ja emme ehdi tehdä mitään meille oikeasti tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Näissä tilanteissa uhriutuminen on hyvin tyypillistä ja olen siihen itsekin sortunut. Olen ajanut itseni loppuun työllä, jolloin mieli kiristyi ja negatiivisuus valtasi ajatukseni. Lopulta kaikki kuormitti ja tuntui raskaalta. Syytämme ympärillämme olevia olosuhteita tai ihmisiä siitä, että kaikki on vaikeaa ja raskasta. Me itse olemme oman elämämme arkkitehteja. Jokainen rakentaa itse oman elämänsä sellaiseksi kun haluaa. Valta ja kontrolli on meillä itsellämme aina, oli sitten kyseessä esimerkiksi työpaikka tai parisuhde. Kukaan ei pakota meitä olemaan ikävässä parisuhteessa tai liian kuormittavassa työssä. Meillä on valta katkaista tai ainakin vetää rajat kaikille kuormittaville asioille, ihmis- tai työsuhteille. Voi olla, että elämäntapahtumien myötä vanhat asiat eivät tuokaan enää samalla tavalla positiivisia ajatuksia tai mielihyvää. Arvomaailma on saattanut muuttua ja siinä ohessa ajatukset, missä...
#olisinpatiennyt

#olisinpatiennyt

Paina otsikosta, niin koko teksti aukeaa. Päätin laittaa korteni kekoon Helsingin Sanomien Maaret Kallion haasteeseen #olisinpatiennyt. Se on erittäin arvokas ja merkityksellinen haaste. On paljon asioita, joita haluaisin sanoa tänään nuorelle Noralle. Itseasiassa olen joutunut käymään näitä asioita paljon läpi, sillä juuri tämä henkinen kasvuprosessi on ollut olennaisin aihe ja vaihe kasvamisessani siksi ihmiseksi kun tänä päivänä olen. Matka ei ole ollut helppo ja paljon töitä kulminoituu juuri lapsuuden aikaan. Kävin viisi vuotta psykoterapiassa, mikä on taas yksi aihe erikseen, mistä aion teille myös kirjoittaa. Se on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ja parhaimmista kokemuksista.     Olin nuorena hyvin kiltti ja kunnollinen tyttö. Minulla ei ollut murrosikää oikein ollenkaan. En seurustellut nuoruusiässä tai kapinoinut vanhempia tai auktoriteetteja vastaan. Nyt jälkeenpäin ehkä se olisi ollut joskus jopa tarpeen, jotta olisin päässyt purkamaan sisäistä tunnemailmaa ja ymmärrän kuinka tärkeä vaihe se on lapsen kehitykselle. En ollut koskaan mielestäni erityisen kaunis tai en osannut todellakaan nähdä itseäni sellaisena. Vihasin hampaitani, jotka myöhemmin kävin oikomassa. Olin myös hyvin laiha ja muodoton, mistä en pitänyt. En ollut missään erityisen hyvä rai lahjakas. Jouduin tekemään valtavasti töitä liikunnan ja koulun eteen, jotta pääsin tavoitteisiini. Täydellinen kasvualusta siis riittämättömyydentunteelle. Se, että menin urheilulukioon ja urheluopistoon, ei helpottanut tunnetta, että olisin ollut riittävä itselleni. Paineet ja vaatimukset itseäni kohtaan kasvoi. Tämä pitkälti selittää sen, miksi ajauduin fitnessmaailmaan. Lajiin, joka edustaa täydellisyyttä parhaimmillaan tai voisiko ehkä sanoa pahimmillaan. Muokkasin itseäni loputtomiin ja siltikään en ollut tyytyväinen itseeni. En silloin ymmärtänyt mistä oli kyse. Minun nuoruuden aikakausi oli vielä sitä, ettei lapsia tai nuoria ei kannustettu tai kehuttu. Piti olla nöyrä ja kiitollinen, eikä saanut kovasti kehua itseään.    ...
Vielä sana fitneksestä – A word about fitness

Vielä sana fitneksestä – A word about fitness

Rupesin ihmettelemään instagramin kuvakollaaseja ja miksi ihmeessä siellä oli niin paljon fitnesstyttöjen poseerauksia ja bikinikuvia. Niin joo, on se aika vuodesta, kun kevään kilpailut olivat Kulttuuritalolla. Siellä minäkin voitin Suomen Mestaruuden vuonna 2010. Olen itse ollut täysin ulkona kuvioista jo pitkään, mutta palasin hetkeksi ajassa taaksepäin menneisyyteen. Tulihan siinä maailmassa sentään vietettyä melkein 11 vuotta. Suomen Mestaruuden voittaminen oli suuri haaveeni. Kun saavutin tavoitteeni, minulle kävi hyvin tyypillisesti. Minut valtasi tyhjyydentunne ja aloin asettamaan itselleni melkin heti jo uutta tavoitetta. Olin perfektionisti ja suorittaja. Sain valtavasti tyydytystä ja adrenaliinia suorittamisesta ja saavuttamisesta. Ihmiset kovasti ihailivat itsekuriani, sillä fitnesskilpailijan elämä edustaa tämän päivän ihannetta: äärimmäistä tehokkuutta, timmiä ulkonäköä ja itsekuria. Totean usein tähän, ettei fitnesskilpailijan elämässä ole mitään ihailtavaa. Itseasiassa kilpailudieetin läpivieminen on paljon helpompaa, kuin normaali elämä. Tiedät pilkun tarkasti mitä syöt ja treenaat. Ihanteellinen elämä kontrollifriikille, joka rakastaa hallita kaikkea elämässään. Todellisuudessa elämää ei voi kontrolloida. Haasteellisin paikka oli kisojen jälkeen, jolloin tulisi kohdata ”vapaus”. Ei ruokavaakaa, ei kalorien laskemista, eikä treenien ohjelmointia. Se oli vaikeaa aikaa monen vuoden kilpailu-uran ja kontrolloinnin jälkeen. Vapaus tehdä mitä vaan tai olla tekemättä mitään. Haastavinta oli luopua fitnesskilpailijan tai urheilijan identiteetistä. Kysyä itseltään, kuka minä oikein olen? Niin monta vuotta olin määritellyt itseni suoritusten ja saavutusten kautta. Tämä oli syy, miksi lopettaminen oli niin vaikeaa. Oli helpompi astua uudelle kisadieetille, asettaa uusia tavoitteita ja jatkaa kontrollointia, kuin lopettaa ja kohdata normaali elämä ilman saavutuksia ja suorituksia. Mielessäni pyöri kysymys, mitä olisinkaan muiden silmissä kaiken jälkeen? Ajatus tuntui masentavalta. Nyt jälkeenpäin mietin, että minun varmaan olisi ollut helpompi astua normaaliin elämään, jos en olisi ollut niin kykeneväinen äärimmäiseen kontrolliin ja päättäväisyyteen. Nuorena tosin...