Identiteetti – Identity

Identiteetti – Identity

  Scroll down for the english version   Jos joku kysyy sinulta, kuka olet, niin mitä vastaat? Huomaatko ehkä alkavasi luettelemaan, missä olet töissä tai mitä harrastat? Hyvin tyypillistä on ulkoisten asioiden luetteleminen, sillä joko et tiedä kuka oikeasti olet syvällä sisimmässäsi tai et ole koskaan miettinyt edes asiaa. Valitettavasti hyvin harvat ehtivät arjen kiireessä miettiä tällaisia elämän suuria kysymyksiä. Niille pitäisi kuitenkin investoida paljon laadukasta aikaa, sillä vastaukset määrittelevät hyvin paljon meidän elämän valintoja sekä suuntaa. Jos emme tunne itseämme tai keitä me olemme, saatamme rakentaa identiteettiämme valheelliselle pohjalle tai sitten kompastelemme elämässä samojen tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteiden kanssa. Identiteetti ei tunnu omalta ja aiheuttaa kipuilua. Yhteiskunta ja ihmisten käyttäytyminen ei yhtään tee asiaa helpommaksi. Kuinka monta kertaa ihmiset kysyvät sinulta, missä sinä ja kumppanisi olette töissä, missä asutte ja mitä lajia sinä tai lapsesi harrastavat, määritelläkseen sinun arvosi. Jos olet töissä arvostetuissa yrityksissä, olet korkeasti koulutettu, asut paremmassa osassa kaupunkia ja harrastat vaikka triathlonia tai crossfitiä, saat arvostusta ihmisten keskuudessa. Nuorena ympäristö vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaiseksi identiteettimme muodostuu. Mietimme mitä muut meistä ajattelevat. Silloin esimerkiksi vanhempien ja yhteiskunnan vaatimukset vaikuttavat hyvinkin paljon, miten määrittelemme itsemme.  Se on ihan luonnollista. Ympäristö vaikuttaa paljon siihen, mitä alamme opiskelemaan ja millaisen urapolun itsellemme luomme.     Ongelmaksi tilanne muodostuu, jos emme kuitenkaan missään vaiheessa ala tarkastelemaan kriittisesti sitä, keitä me olemme, ja mitkä asiat identiteettiimme vaikuttavat. Saatamme jatkaa itsemme määrittelemistä ympäristön ja sieltä tulevan palautteen perusteella. Se on tapa mihin olemme tottuneet ja kasvaneet. Rakennamme itseämme jatkuvasti ulkoisten asioiden, kuten työn, omistamisen ja materian varaan. On hienoa olla määrätyissä ammateissa, omistaa määrätyn merkkinen auto tai kuuluisan suunnittelijan suunnittelemat huonekalut. Kuinka...
Luo sellainen elämä jota oikeasti haluat elää – Create the kind of life you really want to live

Luo sellainen elämä jota oikeasti haluat elää – Create the kind of life you really want to live

Kai se on se, kun ikä lähestyy 40, että alkaa miettimään elämää ja sen rajallisuutta paljon enemmän. Viimeaikaiset uutisoinnit julkisuuden henkilöiden kuolemasta ovat lisänneet omaa pohdintaa tämän asian tiimoilta. Väistämättä alkaa ajattelemaan asioita eri tavoin. Meidän pitäisi osata elää hetkessä, koska muuta meillä ei ole. Olen nähnyt lukuisia kirjoituksia ja kolumneja ajan rajallisuudesta. ”Nauti elämästä tässä ja nyt”, ”elä hetkessä” lausahduksista on tullut jopa kliseisen yleisiä. Tottahan se on, mutta oletko koskaan miettinyt tarkemmin, mitä se eläminen hetkessä ja elämästä nauttiminen tarkoittaa ihan oikeasti? Välillä tuntuu, että sanomme asioita, mitä meidän kuuluu erilaisissa tilanteissa sanoa, ilman todellista merkitystä. Elämästä nauttiminen tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta, kun katsoo ihmisten polkevan arjen singeriä ylitöitä tehden ja palautumisen unohtaen. Tätä tehdään kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen, koska on kuulemma pakko ja odotetaan seuraavaa lomaa ja vapaata. Tutkimuksetkin osoittavat, että Suomessa nukutaan huonosti, koetaan työstressiä ja ollaan masentuneita. Työn sekä vapaa-ajan yhteensovittaminen koetaan yhä haastavammaksi, sillä töitä on vain yksinkertaisesti niin paljon. Silti ihmiset asettavat yhä kunnianhimoisempia tavoitteita, ehtoja sekä vaatimuksia elämälleen tai sitten on rakennettu tietyn taloudellisen elintason luoma häkki, joka velvoittaa tekemään paljon töitä. Mietin välillä, ovatko ihmiset ikinä pysähtyneet miettimään, mitä he oikeasti haluavat. Kun joku päättää tehdä suursiivouksen, jotta eläisi mielekkäämpää elämää, ehkä hyppää pois yritysmaailmasta tai päättää muuttaa ulkomaille, ensimmäiset kysymykset ovat usein ”miten ajattelit elää?” tai  ”mistä saat eläkettä?”. Tuntuu, että murehditaan valmiiksi asioista, mitä ei ole tapahtunut, mietitään asioita pitkälle tulevaisuuteen, vaikka todellisuudessa meillä on käsillä vain tämä hetki, sillä huomisesta emme tiedä. Näkisin, että etenkin hyvinvointimaissa eletään varautumalla kaikkeen ja pedataan turvallista tulevaisuutta. Eli käytännössä katsoen elämme koko ajan tulevaisuudessa ”sitten kun.” Mietimme oman osakesäästösalkun arvoa...
FOMO TO JOMO

FOMO TO JOMO

For the english translation, scroll down.   Kaikki tiedämme, miten älylaitteet ottavat yhä enemmän valtaa meistä ja elämistämme. En kiistä, etteivätkö ne tekisi monesta asiasta helpompaa ja mahdollistavat paljon asioita, mutta meidän pitää ymmärtää, miten niitä käyttää ja miten koukuttavia ne oikein ovat. On tutkittu, ettei ihminen jaksa olla montaa minuuttia katsomatta kännykkää. Toiminnosta on tullut automaatio ja meitä ohjaa ajatus FOMO, eli fear of missing out. Ahdistus jäädä paitsi jostain. Vähän sama tunne, kun nuorempana ei mennyt baariin perjantai tai lauantai-iltana ja mietitytti, että mistäköhän kivasta sitä oli jäänyt paitsi. Tämä tunne pakotti usein lähtemään väsymyksestä huolimatta. Haluamme olla kehityksessä mukana, ajan hermolla ja tehdä montaa asiaa kerrallaan. Pitää yhteyttä ystäviin, lukea päivän polttavimmat uutiset ja twiitit, vastata emailehin, mutta unohdamme sen, että meillä on kuitenkin käsillä vain tämä hetki. Hetki, josta emme osaa enää nauttia, kun kiirehdimme jo seuraavaan. Kuvittelemme olevamme yhteyksissä ihmisiin somen välityksellä, mutta todellisuudessa oikea ihmisikontakti puuttuu. Myönnän itse, että olen joutunut toppuuttelemaan itseäni siitä, että osaisin pysähtyä hetkeen ja olla ilman älylaitetta, varsinkin, jos kyseessä on tärkeä hetki läheisten tai ystävien kanssa. Osa puolustautuu sillä, että älylaitteiden käyttö voi olla myös rentouttavaa. Totta sekin, mutta uskallan väittää, että moni menettää palasen tärkeistä hetkistä, kun keskitymme hetkestä nauttimisen sijaan kännykän selailuun. Joskus jopa tarve kuvien ottaminen menee tilanteista ja hetkistä nauttimisen edelle. Onneksi kehitys kehittyy ja tilalle on tullut myös vastakkaisia ajatuksia. JOMO eli joy of missing out tarkoittaa sitä, että haluaa irtautua hetkeksi älylaitteista ja teknologiatulvasta. Ajatuksena on se, että ehtisimme olemaan läsnä oikeissa vuorovaikutustilanteissa enemmän ja aikaa jäisi muille tärkeille asioille, kuten perheelle,harrastuksille tai vaan sille, että olisimme tekemättä mitään tai jopa...
Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

English translation available if you scroll down Olen kirjoittanut lähinnä liikunnasta, ravinnosta ja henkisestä hyvinvoinnista, mutta hyvinvointi ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, joten päätin kirjoittaa hieman erilaisesta aiheesta. Helsingin sanomat teki niukkuuskyselyn talousahdingossa elävistä ihmisistä. Miten tämä on mahdollista maailman onnellisimmassa maassa?? Rupesin miettimään asioita ja mieleeni tuli hyvin ristiriitaisiakin ajatuksia liittyen taloudelliseen niukkuuteen. Toisaalta olen sitä mieltä, että tulot jakautuvat hyvin epätasaisesti ja eriarvoisuus kasvaa, mutta otin kuitenkin hieman erilaisen näkemyksen asiaan, sillä olen nähnyt läheltä ihmisiä paljon vaikeammissakin tilanteissa, kuin Suomessa parhaillaan kuvaillaan. Mietin kovasti mistä suomalaisten tyytymättömyys, synkät mielikuvat sekä ajatukset oikein kumpuavat. Suomalaista mentaliteettia kuvastaa kateus ja negatiivisuus. Uskallan väittää, että asenteella ja mielialalla on paljon tekemistä sen kanssa, miten pahaksi oma niukka taloudellinen tilanne koetaan. Vertaamme itseämme muihin ja koemme sisäistä huonommuudentunnetta. Kun jatkuvasti korostamme Suomen erinomaisuutta, onnellisuutta ja sitä, että meillä on asiat hyvin, voi jollekin olla vaikea hyväksyä, etteivät asiat olekaan omassa elämässä niin hyvin. Koetaan, että ollaan epäonnistuneita, kun ei pärjätä hyvinvointivaltiossa niin kuin pitäisi ollakseen kunnon kansalainen. Oma tilanne tuntuu pahemmalta mitä se todellisuudessa on, sillä vertaamme itseämme parempituloisiin tai menestyjiin. On totuttu elämään hyvinvointivaltion tietyntasoista elämää, josta joudutaankin ehkä elämänmuutosten myötä tinkimään. Niukka elämä ja luottotietojen menetys hävettää ja tuntuu pelottavalta maassa, jossa taloudellista turvaa ja hyvätuloisuutta ihannoidaan. Suomessa hävetään sitä, ettei ole varaa tai podetaan syyllisyydentuntoa veloista tai maksamattomista laskuista. Kun ihminen ei ole joutunut oikeasti kokemaan äärimmäistä taloudellista tiukkuutta, tulotason äkillinen pienentyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, koska suomessa korostetaan niin paljon taloudellisen turvan tärkeyttä ja rahan merkitystä. Suomalaisten arvomaailmassa rahalla ja taloudellisella turvalla on liian suuri merkitys. Yhteiskunnassamme onnellisuus liitetään ajatukseen, että pitää pystyä elämään tietyntasoista elämää, jossa määrätyt asiat ovat turvattuja....
Aika palautua – It’s time for recovery

Aika palautua – It’s time for recovery

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta uni ja palautuminen, mutta näin joululoman alla ajattelin hieman kirjoittaa aiheesta uudestaan. Huomaan itse, että kiire on ollut marraskuusta tähän päivään aika kova. Jotenkin sitä valmistautuu pidempään lomaan ja haluaa saada asiat tehtyä. Huomaan, että lepo ja palautuminen sekä yöllä, että päivällä on ollut keskinkertaista. Aamulla on pitänyt herätä aikaisin, päivät ovat menneet työn vauhdissa ja loput työt ovat usein jääneet illaksi tehtäväksi. Olen oppinut tunnistamaan, milloin stressi alkaa vaivamaan, kun heräilen 4-5 aikaan aamuyöstä ihan virkeänä, vaikka yöunien kokonaiskesto on ollut reilusti alle 7 tuntia. On selvää, että joskus elämässä tulee eteen hektisempiä vaiheita, jolloin lepo ja palautuminen jäävät vähemmälle. Se on ihan normaalia. Olen käynyt itseni kanssa keskustelun, ettei pitkään kyseistä tilaa voi jatkaa. Muita merkittäviä asioita, joita olen pistänyt merkille on, että ruokahalu on selkeästi erilainen näinä päivinä. Illalla nälkä jatkuu napostelunälkänä, vaikka söisi normaalin päivällisen. Unen puutteessa elimistössä erittyy vähemmän leptiiniä ja enemmän greliiniä, mikä saattaa olla yksi syy ruokahalun lisääntymiseen. Eli pitkäaikaisen levon puutteessa, paino alkaa helposti salakavalasti nousemaan, vaikka liikkuisi normaalisti. Olen myös kireämpi tällaisina päivinä. Tuntuu, että pienetkin asiat tuntuvat ärsyttävän ja pinna on paljon lyhyempi. Myös vaativa aivotyö on haastavampaa.  Tuntuu, että ajatus katkeilee ja muisti pätkiin. Huomaan siis merkittävää suorituskyvyn ja mielialan laskua sekä elimistön toiminnan muutoksia. Teemme töitä enemmän ja nukumme vähemmän kun koskaan ja ruutuaika lisääntyy. Haluamme olla tehokkaita, treenata ja saada asioita aikaan, mutta pyhitämme levolle ja palautumiselle aikaa yhä vähemmän aikaa. Olemme jatkuvassa kierteessä, jossa aivojamme kuormitetaan liikaa. Jotain toimenpiteitä muutoksia tai aktiivisia päätöksiä on tehtävä. Tärkeintä olisi katsoa isoa kuvaa. Me emme voi korvata viikon huonoja yöunia viikonloppuisin tai loma-aikoina, vaan...
Yhdessä vai erikseen? – Together or not?

Yhdessä vai erikseen? – Together or not?

Viime aikana on ollut paljon artikkeleita sekä kolumneja rakkaudesta,  parisuhteista ja eroista, joissa käsitellään ongelmia ja syitä miksi usein ihmiset ajautuvat erilleen. Kirjoitan hieman omia näkemyksiäni ja asioita, joita olen havainnut omassa elämässäni ja myös katsellessani ympärilleni. Hyvä parisuhde on päivittäistä sitoutumista ja työskentelyä yhteisiä tavoitteita kohti. Se on arvo- ja ajatusmaailman yhteneväisyyttä sekä mielen joustavuutta  Jos katson itseäni yli kymmenen vuotta taaksepäin ihastumiset, rakastumiset ja ihmissuhteet ovat liittyneet kaikki tarvitsevuuteen ja riippuvuuteen. Minä tarvitsen sinua, jotta voisit tehdä minut onnelliseksi.  Toisesta on muodostunut ihannekuva, jollaisena toinen halutaan nähdä. Ajatus on usein se, että jos jokin asia alkaa toisessa ärsyttämään, se voidaan muuttaa. Toista kohtaan luodaan valtavasti vaatimuksia sekä odotuksia. Usein myös vääränlainen kiintymys- tai riippuvuussuhde tekee suhteen dynamiikasta todella haastavan. Toinen ikäänkuin on oman itsensä jatke.  Uskallan väittää, että monet suhteet ovat rakennettu sellaiselle pohjalle, että työ oman itsensä kanssa on kesken tai sitä ei koskaan ole edes aloitettu. Kun et tunne itseäsi, miten voisit olla tasapainoisessa suhteessa toisen kanssa? Miten voit tietää, millainen kumppanin tulisi olla, jos et edes tunne itseäsi? Erilaiset omat epävarmuudet ja kommunikaation puute aiheuttavat paljon ongelmatilanteita. Haavemaailmassa ideaalein tilanne olisi se, että kaikki kävisivät jonkin aikaa psykoterapiassa tai jollain muulla tapaa harrastaisivat itsetutkiskelua sekä olisivat muutamia vuosia yksin, ennen parisuhteen solmimista. Missä vaiheessa ihminen ehtii tutustua itseensä ja omiin ajatuksiinsa, jos parisuhde on alkanut nuoruudessa, jonka jälkeen on menty naimisiin ja lapset on saatu heti perään? Missä on tilaa kasvaa? Meidän ajatuksemme ja arvomaailmamme kehittyvät, kypsyvät ja muuttuvat kuitenkin vasta vuosien elämän myötä. Näissä pitkään jatkuneissa suhteissa kriisit ja kipuilut käydään usein ennemmin tai myöhemmin, koska kysymykset, kuka minä olen, mitä minä oikein...