Mitä jooga opetti minulle – What yoga taught me

Menin aikanaan Tulijoogaan joogatunnille, koska halusin kaikelle intensiiviselle liikunnalle vastapainoa. Elämäni oli pikkuhiljaa menossa siihen suuntaan, että kaipasin arkeeni rauhoittumisen hetkiä lisää. Mietin myös, että joogalla saattaisi olla positiivisia vaikutuksia kehooni, etenkin selkääni, joka välillä ilmoitteli pienillä kivuilla Nyt parin vuoden jälkeen, olen yllättynyt siitä, millä tavoin jooga on vaikuttanut minuun ja mitä olen sen avulla oivaltanut itsestäni. On hyvin tyypillistä, että jooga mielletään ainoastaan fyysisenä harjoituksena, jolloin keho ja mieli irrotetaan toisistaan. Ihmiset eivät ole rehellisiä itselleen, minkä takia he oikeasti tulevat joogaan tai samalla tavoin kuin minä, eivät ole vielä ymmärtäneet joogaan päämäärää.  Oppi numero 1. Olen hyvin herkkä äänien ja häiriötekijöiden suhteen. Kun oppilaat tulevat saliin rauhoittumaan ennen tunnin alkua, huomaan välittömästi kanta-astujat, ne jotka paiskaavat matot äänekkäästi auki rullasta ja he jotka täyttävät vesipulloja kovaäänisesti muista välittämättä.  Tunnin edetessä on myös niitä, jotka heiluvat ja päättävät lähteä kesken harjoituksen liikkumaan salissa. Nämä henkilöt saivat minut sisällä suunnattoman raivon valtaan. Mielessä laukkasi kysymyksiä, miksi nämä ihmiset tekevät noin? Miksi he eivät ovat huomioon muita? Miten he voivat olla niin ajattelemattomia? Meni kauan, ennen kuin sain vastauksen kysymyksiini. Ymmärsin tämän asian liittyvän samoihin asioihin, joiden kanssa kamppailen myös normaalissa elämässä. En voi vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset toimivat. Voin käyttää loputtoman määrän energiaa siihen, että hermostun jokainen kerta, kun salissa on häiriötä, mutta asia ei tulisi muuttumaan. Ainoa asia mihin voin vaikuttaa, on se, miten suhtaudun asiaan ja annanko sen häiritä itseäni. Voin valita joko sen asenteen, että menetän monta kertaa viikossa hermoni tai sitten käännän keskittymiseni enemmän itseeni, hengitykseeni ja siihen, miten voisi hallita omia tunteitani paremmin.  Oppi numero 2. Kun joogasalissa on lähes 40 astetta...
Aika palautua – It’s time for recovery

Aika palautua – It’s time for recovery

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta uni ja palautuminen, mutta näin joululoman alla ajattelin hieman kirjoittaa aiheesta uudestaan. Huomaan itse, että kiire on ollut marraskuusta tähän päivään aika kova. Jotenkin sitä valmistautuu pidempään lomaan ja haluaa saada asiat tehtyä. Huomaan, että lepo ja palautuminen sekä yöllä, että päivällä on ollut keskinkertaista. Aamulla on pitänyt herätä aikaisin, päivät ovat menneet työn vauhdissa ja loput työt ovat usein jääneet illaksi tehtäväksi. Olen oppinut tunnistamaan, milloin stressi alkaa vaivamaan, kun heräilen 4-5 aikaan aamuyöstä ihan virkeänä, vaikka yöunien kokonaiskesto on ollut reilusti alle 7 tuntia. On selvää, että joskus elämässä tulee eteen hektisempiä vaiheita, jolloin lepo ja palautuminen jäävät vähemmälle. Se on ihan normaalia. Olen käynyt itseni kanssa keskustelun, ettei pitkään kyseistä tilaa voi jatkaa. Muita merkittäviä asioita, joita olen pistänyt merkille on, että ruokahalu on selkeästi erilainen näinä päivinä. Illalla nälkä jatkuu napostelunälkänä, vaikka söisi normaalin päivällisen. Unen puutteessa elimistössä erittyy vähemmän leptiiniä ja enemmän greliiniä, mikä saattaa olla yksi syy ruokahalun lisääntymiseen. Eli pitkäaikaisen levon puutteessa, paino alkaa helposti salakavalasti nousemaan, vaikka liikkuisi normaalisti. Olen myös kireämpi tällaisina päivinä. Tuntuu, että pienetkin asiat tuntuvat ärsyttävän ja pinna on paljon lyhyempi. Myös vaativa aivotyö on haastavampaa.  Tuntuu, että ajatus katkeilee ja muisti pätkiin. Huomaan siis merkittävää suorituskyvyn ja mielialan laskua sekä elimistön toiminnan muutoksia. Teemme töitä enemmän ja nukumme vähemmän kun koskaan ja ruutuaika lisääntyy. Haluamme olla tehokkaita, treenata ja saada asioita aikaan, mutta pyhitämme levolle ja palautumiselle aikaa yhä vähemmän aikaa. Olemme jatkuvassa kierteessä, jossa aivojamme kuormitetaan liikaa. Jotain toimenpiteitä muutoksia tai aktiivisia päätöksiä on tehtävä. Tärkeintä olisi katsoa isoa kuvaa. Me emme voi korvata viikon huonoja yöunia viikonloppuisin tai loma-aikoina, vaan...