Uuden Vuoden tavoitteet – New Year’s goals

Uuden Vuoden tavoitteet – New Year’s goals

Mietin pitkään, minkälaisen kirjoituksen haluaisin tehdä vuoden vaihtumisen kynnyksellä. Toivoisin kaikkein eniten, että ihmiset vastaisivat kysymykseen: mikä tekee sinut onnelliseksi? Elämme kiireen keskellä ja rauhallisen ajan löytäminen ajatustyöskentelyyn, on miltei mahdotonta. Me kuitenkin tarvitsemme tätä aikaa enemmän kuin mitään muuta. Aikaa  miettiä, kuka oikein olen, elänkö omannäköistä elämää ja olenko onnellinen. Tässä vaiheessa monet alkavat suunnittelemaan uutta elämää ja erilaisia lupauksia. Me niin usein lankeamme samaan kaavaan: olemme tyytymättömiä jostain syystä elämäämme ja mietimme, millä keinoin saisimme tuntemaan itsemme paremmaksi. ”Pinnallisia” tavoitteita on helppo asettaa. On erittäin hyvä asia tehdä pieniä muutoksia esimerkiksi elämäntapoihin, mutta usein unohdamme sanan ”pieniä”. Lähdemme tavoittelemaan kuuta taivaalta, ja teemme ihmeellisiä sekä epärealistisia lupauksia itsellemme. Ajatuksena muutos tuntuu hyvältä, mutta emme laske, kuinka paljon meillä on todellisuudessa aikaa ja voimavaroja käyttää tähän tavoitteeseen pääsemiseen. On tärkeä muistaa, että kunnianhimoiset tavoitteet vaativat armotonta työtä ja rutiinia, joten asiat eivät tapahdu itsellään. Kun elämässä tulee sitten se tiukka paikka, vaatii rutiinin ylläpitäminen erityisen tiukkaa kurinalaisuutta ja tahdonvoimaa. Mutta usein juuri tällöin tapahtuu notkahdus. Tavoitteet unohtuvat ja keskitymme pitämään elämän paletin joten kuten kasassa. Näin vain tapahtuu ja ei siitä pitäisi ottaa huonoa omaatuntoa. Ongelmana on ihmisluonne. Olemme asettaneet suuren tavoitteen, ja realiteetin ymmärtäminen, ettemme tule pääsemään tähän tavoitteeseen, aiheuttaa suunnattomasti kipua ja häpeää. Mitä, jos emme olisi alun perinkään asettaneet liian kunnianhimoista tavoitetta itsellemme. Tällöin emme olisi joutuneet tilanteeseen, jossa koemme, että olisimme epäonnistuneet. Pienten ja kohtuullisten tavoitteiden asettaminen on erittäin tärkeää, sillä useista pienistä muutoksista muodostuu lopulta suuria muutoksia. Ennen kaikkea olisi tärkeää miettiä omaa elämää syvemmin, kuin vain painonpudotuksen tai kuntokuurin näkökulmasta. Koska harvoin pinnalliset asiat kuitenkaan lopulta lisäävät tyytyväisyyttä. Näen hyvin paljon, että monet...
Onni ja sydämen sivistys – Happiness and civility of heart

Onni ja sydämen sivistys – Happiness and civility of heart

Kuuntelin hiljattain psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen erinomaisen haastattelun onnellisuudesta. Olen tätä aihetta ennenkin käsitellyt, mutta Ojasen haastattelu toi paljon lisää erilaisia ja jopa uusia näkökulmia aiheeseen.  Ojasen lähestymistapa onnellisuuteen on positiivisessa psykologiassa, ihmisten vahvuuksissa, tyytyväisyydessä ja onnellisuudessa. Ainaisen kiireen keskellä on vaikea keskittyä asioihin, jotka vaativat syvempää ajattelua ja me pyrimme ehkä tiedostamattamme välttelemään näiden asioiden käsittelemistä. Kannustan näin jouluna pysähtymään, antamaan aikaa itselleen ja miettimään omaa onnellisuutta. Onnellisuuden tavoittelu on tämän päivän selkeä trendi. Välillä tuntuu, että osa self-help oppaista ja ohjeista ovat hyvin teennäisiä. Osa oppaista kehottaa olemaan tavoittelematta onnea. Miten meidän tulisi sitten lähteä ajattelemaan onnellisuutta, ja mistä onnellisuus oikein muodostuu?  Ojanen puhuu onnellisuuden yhteydessä hyvästä elämästä ja tyytyväisyydestä elämään. Onnellisuus jaetaan hetkittäin vaihtuvaan tunneonneen ja kuinka tyytyväinen olet elämääsi, eli tyytyväisyysonneen. Jokaisen onnellisuus on erilaista. Erot ovat yksilöllisiä, sillä ihmiset käyvät läpi erilaisia elämäntapahtumia. Jokaisella on siis oma onnellisuuden taso. Länsimaissa me sorrumme usein ajattelemaan, että olemme onnellisempia kuin ihmiset köyhissä maissa. Ajattelemme onnellisuutta materian ja elinolosuhteiden kautta. Omasta kokemuksestani voin todeta, että huolet, murheet ja vaikea elämäntilanne taloudellisesti eivät vaikuttaneet siihen, ettenkö olisi voinut kokea päivittäistä onnellisuutta ja onnellisuutta elämään. Uskon, että tämä johtui siitä, että ajattelin onnellisuutta kokonaisvaltaisempana asiana, kuin rahana pankkitililläni. Sain onnellisuuden tunnetta muista asioista. Tunnistin omasta elämästäni ja ajattelustani asioita, jotka Ojasen mielestä ovat merkittäviä onnellisuuden kannalta. Näitä ovat toiveikkuus, innostus, hyveet, sosiaalinen taitavuus, ilo ja myönteisyys elämään. Yhtenä suurimpana asiana on sydämen sivistys, joka muodostuu mm. kohteliaisuudesta, avuliaisuudesta, anteeksiannosta ja kiittämisestä. Mitä voimme sitten tehdä, jotta eläisimme parempaa elämää? Nykyajan yhteiskunnassa laskemme hyvin paljon kaikkea rahassa ja siinä mitä me saamme. Autamme toisia, saadaksemme jotain takaisin. Ihmissuhteita ajatellaan antamisen...
Omien rajojen tunnistaminen ja itsearvostus

Omien rajojen tunnistaminen ja itsearvostus

Viimeiset vuodet ovat olleet minulle henkisen kasvamisen vuosia monestakin näkökulmasta katsottuna. Olen tehnyt valtavia oivalluksia, jotka ovat parantaneet merkittävästi elämänlaatuani. Määrätyt asiat elämässäni ovat olleet kuormittavia, ja aloin tutkimaan näitä asioita hieman tarkemmin. Olen paljon pohtinut rajojen vetämisen merkitystä. Se ettemme vedä rajoja tarpeeksi tiukasti, aiheuttaa meille ahdistusta ja pahoinvointia. Huomaan olevani erittäin vahvasti ”pleaser” luonne. Ihminen, joka huolehtii ensisijaisesti siitä, että muilla on mahdollisimman hyvä olla. Omat tarpeeni tulevat usein vasta sen jälkeen. Tunnistan tässä hyvin paljon omaa äitiäni. On ollut pitkä tie itselleni oppia vetämään rajoja.  Rajojen asettaminen koskee työelämää, ystäviä, parisuhteitamme ja yleensä ihmissuhteitamme. Kuinka usein otamme työtä yli kapasiteettimme, ja tajuamme vasta burn outin partaalla, ettei tämä tule onnistumaan. Katkeroidumme, olemme ylikuormittuneita ja työstä tulee negatiivisesti virittynyt asia. Usein parisuhteissa toinen tekee valtavasti uhrauksia suhteen eteen ja hiljaisesti toivoo ja odottaa toisen tekevän samoin. Kun näin ei usein kuitenkaan tapahdu, petymme ja osoitamme pettymyksen toiselle kiukutteluna tai nalkutuksena. Jos ystävyyssuhteissa toinen vain järjestää yhteistä aikaa ja kuuntelee huolia, alkaa ihmissuhde kuluttamaan samalla tavoin, kuin parisuhde. Hiljattain on ollut paljon puhetta seksuaalisesta häirinnästä. Mielestäni tässäkin on kyseessä rajojen vetämisestä ja siitä kuinka paljon hyväksymme meihin kohdistuvaa häirintää. Mitä sitten voimme tehdä, jotta meillä olisi helpompi olla? Kyse ei ole ollenkaan monimutkaisista asioista. Miellyttäjälle nämä tilanteet voivat olla epämiellyttäviä ja vaikeita. Työelämässä EIn  sanominen on rajojen vetämistä. Kaikkia työtehtäviä ei tarvitse ottaa vastaan. Yksi sana, jonka sanominen voi olla hurjan vaikeaa, kun pelkäämme, miten työnantaja suhtautuu minuun tai minkälaisen kuvan annan itsestäni työntekijänä. Kun uskallamme sanoa sen ääneen, valtava taakka yleensä tipahtaa hartioiltamme. Ei se ollutkaan paha asia. Kukaan ei suuttunut, olemme hengissä. Itseasiassa EIn sanominen voi auttaa...
21 päivän meditaatiohaaste

21 päivän meditaatiohaaste

Päätin osallistua Deepak Chopran ja Oprahin ilmaiseen 21 päivän ohjattuun meditaatioharjoitukseen. Olen pitkään kuunnellut Oprahin podcasteja, joissa käsitellään tärkeitä asioita elämästä, ajatuksista, tunteista ja ihmissuhteista. Hänellä on vieraina maailman johtavia asiantuntijoita ja ajattelijoita. Mukana mm. Deepak Chopra, Brené Brown, Don Miguel Ruiz (Four agreements). Oprah on itse elänyt kovan elämän, joten kosketuspintaa ja ajatuksia hänellä on valtavasti. Deepak Chopra on Amerikkalainen vaihtoehtoisen lääketieteen suuri tekijä. Hänellä on syviä ja holistisia ajatuksia terveydestä, tietoisuudesta ja ihmisyydestä. Kuuluisimpia teoksia on mm.  Seven Spiritual laws of success sekä You are the universe. Meditaatiosta puhutaa yhä enemmän, sillä yhteiskunnan vauhti kiihtyy ja ihmiset ovat yhä stressaantuneempia. Ihmiset eivät ole läsnä hetkessä, eivätkä erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Meditaatio kuitenkin helposti mielletään huuhaaksi, ja siitä on kaikenlaisia hassuja mielikuvia. Uskon kuitenkin, että läsnäolon merkitys korostuu, kun ihmisten kiireisyys kasvaa. Meditaatio on vaikea laji, juuri siksi, ettemme enää osaa rauhoittua ja laskea kierroksia. Se vaatii syvää keskittymistä ja ulkopuolisten häiriötekijöiden sulkemista hetkeksi pois. Keskittyminen jo pelkästään syvempään hengitykseen, vaikuttaa suoraan terveyteen ja suorituskykyyn. Meditaatio on tehokas keino unen sekä vireystason parantamiseen, korkeaan verenpaineeseen, stressiin sekä erilaisiin keskittymishäiriöihin. Meditaatioita on erilaisia ja aluksi riittää vaikka pieni 5 minuutin hetki, jossa keskittyy vain omaan hengitykseen. Esimerkiksi stressaavan työpäivän aikana, voi laittaa hetkeksi luurit korville ja osallistua ohjattuun meditaatioharjoitukseen tai vain hengitellä omassa rauhassa ja keskittyä hetkeen. Kun pääsee syvemmälle meditaation maailmaan, löytyy netistä uskomattoman paljon ohjattuja harjoituksia. Jos aihe kiinnostaa enemmän, John Kabat-Zinnillä on hyviä meditaatioharjoituksia, joihin kannattaa perehtyä. Hänen kirjoittama kirja, wherever you go there you are, on todella syvää tekstiä. Myös Headspace applikaatiolla on 10-päivän ilmainen sekä helppo mediaatioharjoitus. Ajattelin itse laittaa korteni kekoon ja panostaa 21-päivää pieneen päivittäiseen omaan...
Onnellisuuden mitta

Onnellisuuden mitta

Hesarissa oli sunnuntaina mielenkiintoinen kolumni onnellisuudesta. Haluaisin taas käsitellä hieman tätä aihetta, sillä sain juuri luetuksi loistavan Brené Brownin kirjan, epätäydellisyyden lahjat, jossa aihetta käsiteltiin hyvin laajasti. Kolumnissa Venla Pystynen analysoi, kuinka onnellisuuden tavoittelu johtaisi masennukseen. Katsoisin asiaa hieman erilaisesta näkökulmasta kuin Venla. Onnellisuuden korostaminen ja sen vaaliminen on mielestäni erittäin tärkeää, mutta sillä on merkitystä, mistä sitä etsii, ja mikä on onnellisuuden mitta. Nykyajan yhteiskunnan ongelmana on se, että mm. sosiaalinen media ja yhteiskunta luo määrätynlaisen kuvan siitä, millaisia meidän tulisi olla, jotta olisimme yhteiskunnan mittapuun mukaan menestyviä. Kauneus, paljon rahaa ja materiaa sekä arvostettu työpaikka. Ihmiset sitten mielessään ajattelevat, että tällainen menestys on yhtä kuin onnellisuus. Masennus johtuu siitä, että me niin kovasti yritämme olla jotain mitä emme ole sisimmässämme. Yritämme mahtua muottiin, elää elämäämme ulkoaohjautuvasti ja yhteiskunnan normien sekä odotusten mukaan. Tämä yrittäminen on raskasta, sillä joudumme piilottamaan usein oikean minämme ja rakennamme ympärillemme valheellisen todellisuuden. Kamppailemme jatkuvasti häpeän tunteen kanssa. Pyrimme kaikin keinoin piilottamaan häpeän, joka tulee pelosta, että paljastumme. Mitä tapahtuu, jos joku näkee minut kaikkine huonoine puolineen ja heikkouksineen. Kun ihmiset seuraavat sosiaalisen median ja yhteiskunnan luomia ihannekuvia, alkaa oma elämä näyttämään huonolta ja synkältä. Totuus on kuitenkin se, että nämä ovat vain ihannekuvia. Kaikilla on omat häpeänsä, kärsimyksensä ja vaikeutensa omassa elämässä. Määrittelisin uudelleen mitä on onnellisuus. Brené puhuu onnellisuudesta ja ilosta. Jos onnellisuuden mitta on jotain epärealistista, hyvin tavoitteellista tai pinnallista, kuten paljon rahaa, materiaa, unelmien työpaikka tai parisuhde, mennään onnellisuuden tavoittelussa metsään. Onnellisuus on kokonaisvaltainen elämän tunnetila, mutta ilo on päivittäinen kiitollisuus elämästä, ja sen myötä positiivinen tunne omasta itsestä sekä muista. Tärkeimpiä asioita on asettaa onnellisuus realistisiin mittasuhteisiin. Jos etsii...
Kun koskaan ei riitä

Kun koskaan ei riitä

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään 12.10.18 erittäin tärkeä artikkeli kehonkuvan häiriöistä: ”Minun pitää jatkuvasti korjata itseäni paremmaksi” – Ruumiinkuvan häiriö yleistyy, eivätkä kauneusleikkaukset auta siihen, tästä on kyse. Olen tästä asiasta luennoinut paljon mm. urheilulääkäri ja ystäväni Pippa Laukan kanssa, mutta mielestäni siitä ei koskaan puhuta liikaa. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä artikkelin mukaan kehonkuvan häiriöt ovat lisääntymässä syömishäiriöiden tavoin, ja itseasiassa ne kulkevat käsi kädessä toistensa kanssa. Olen paljon saanut palautetta ja omia henkilökohtaisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat kärsineet tai kärsivät edelleen kehonkuvan häiriöistä. Artikkelissa puhuttiin somen vaikutuksista kehonkuvan häiriöön ja ne ovat ilmeisiä. Olen seurannut tähän aiheeseen liittyen joidenkin nuorten tyttöjen instagram tilejä. Kuvafeedit noudattavat pyhää kolminaisuutta: selfieitä, ruokakuvia ja sali-selfieitä. Kertoo tyttöjen mielenmaisemasta surullista tarinaa. Hurjimpia kuvakollaaseja on kisoihin valmistautuvilla tytöillä. Jokainen päivä otetaan kuvia vatsalihasten kiristymisestä ja alavatsaan ilmestyvistä suonista. Se on keino saada hyväksyntää ja ihailua ulkopuolelta, jolloin jaksaa taas painaa viimeiset raskaat viikot eteenpäin, ja itsensä kurittaminen saa merkityksen. Elämä pyörii vain oman kehon ja sen muutosten ympärillä ja sosiaaliset suhteet supistuvat.  Etenkin nuoret seuraavat näitä kuvia ja luovat mielessään illuusiomaisia ja valheellisia mielikuvia. Uskotellaan itselleen, että kun näytän tuolta, olen onnellinen. Niinkun artikkelissa todettiin, kauneuskirurgisista toimenpiteistä on tullut arkipäivää. Tyytymättömyys omaa itseään kohtaan on vain lisääntymässä.     Otan fitnessurheilun jälleen kerran esille, sillä lajissa kehon muokkaaminen on keskiössä. Kärsin itse kehonkuvan häiriöstä kilpailemisen aikana ja sen jälkeen, josta toipuminen on vienyt valtavasti aikaa ja energiaa. Se on vaikuttanut elämääni hyvin paljon. Kehoon ei saanut koskaan olla tyytyväinen, koska urheilussahan, aina voi olla parempi. Olen kuullut usein sanottavan, että kilpailukeho pitäisi osata erottaa harjoituskauden kehosta ja äkillisetkin kehon muutokset tulisi pystyä hyväksymään. Luennollani...