Omien rajojen tunnistaminen ja itsearvostus

Omien rajojen tunnistaminen ja itsearvostus

Viimeiset vuodet ovat olleet minulle henkisen kasvamisen vuosia monestakin näkökulmasta katsottuna. Olen tehnyt valtavia oivalluksia, jotka ovat parantaneet merkittävästi elämänlaatuani. Määrätyt asiat elämässäni ovat olleet kuormittavia, ja aloin tutkimaan näitä asioita hieman tarkemmin. Olen paljon pohtinut rajojen vetämisen merkitystä. Se ettemme vedä rajoja tarpeeksi tiukasti, aiheuttaa meille ahdistusta ja pahoinvointia. Huomaan olevani erittäin vahvasti ”pleaser” luonne. Ihminen, joka huolehtii ensisijaisesti siitä, että muilla on mahdollisimman hyvä olla. Omat tarpeeni tulevat usein vasta sen jälkeen. Tunnistan tässä hyvin paljon omaa äitiäni. On ollut pitkä tie itselleni oppia vetämään rajoja.  Rajojen asettaminen koskee työelämää, ystäviä, parisuhteitamme ja yleensä ihmissuhteitamme. Kuinka usein otamme työtä yli kapasiteettimme, ja tajuamme vasta burn outin partaalla, ettei tämä tule onnistumaan. Katkeroidumme, olemme ylikuormittuneita ja työstä tulee negatiivisesti virittynyt asia. Usein parisuhteissa toinen tekee valtavasti uhrauksia suhteen eteen ja hiljaisesti toivoo ja odottaa toisen tekevän samoin. Kun näin ei usein kuitenkaan tapahdu, petymme ja osoitamme pettymyksen toiselle kiukutteluna tai nalkutuksena. Jos ystävyyssuhteissa toinen vain järjestää yhteistä aikaa ja kuuntelee huolia, alkaa ihmissuhde kuluttamaan samalla tavoin, kuin parisuhde. Hiljattain on ollut paljon puhetta seksuaalisesta häirinnästä. Mielestäni tässäkin on kyseessä rajojen vetämisestä ja siitä kuinka paljon hyväksymme meihin kohdistuvaa häirintää. Mitä sitten voimme tehdä, jotta meillä olisi helpompi olla? Kyse ei ole ollenkaan monimutkaisista asioista. Miellyttäjälle nämä tilanteet voivat olla epämiellyttäviä ja vaikeita. Työelämässä EIn  sanominen on rajojen vetämistä. Kaikkia työtehtäviä ei tarvitse ottaa vastaan. Yksi sana, jonka sanominen voi olla hurjan vaikeaa, kun pelkäämme, miten työnantaja suhtautuu minuun tai minkälaisen kuvan annan itsestäni työntekijänä. Kun uskallamme sanoa sen ääneen, valtava taakka yleensä tipahtaa hartioiltamme. Ei se ollutkaan paha asia. Kukaan ei suuttunut, olemme hengissä. Itseasiassa EIn sanominen voi auttaa...
21 päivän meditaatiohaaste

21 päivän meditaatiohaaste

Päätin osallistua Deepak Chopran ja Oprahin ilmaiseen 21 päivän ohjattuun meditaatioharjoitukseen. Olen pitkään kuunnellut Oprahin podcasteja, joissa käsitellään tärkeitä asioita elämästä, ajatuksista, tunteista ja ihmissuhteista. Hänellä on vieraina maailman johtavia asiantuntijoita ja ajattelijoita. Mukana mm. Deepak Chopra, Brené Brown, Don Miguel Ruiz (Four agreements). Oprah on itse elänyt kovan elämän, joten kosketuspintaa ja ajatuksia hänellä on valtavasti. Deepak Chopra on Amerikkalainen vaihtoehtoisen lääketieteen suuri tekijä. Hänellä on syviä ja holistisia ajatuksia terveydestä, tietoisuudesta ja ihmisyydestä. Kuuluisimpia teoksia on mm.  Seven Spiritual laws of success sekä You are the universe. Meditaatiosta puhutaa yhä enemmän, sillä yhteiskunnan vauhti kiihtyy ja ihmiset ovat yhä stressaantuneempia. Ihmiset eivät ole läsnä hetkessä, eivätkä erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Meditaatio kuitenkin helposti mielletään huuhaaksi, ja siitä on kaikenlaisia hassuja mielikuvia. Uskon kuitenkin, että läsnäolon merkitys korostuu, kun ihmisten kiireisyys kasvaa. Meditaatio on vaikea laji, juuri siksi, ettemme enää osaa rauhoittua ja laskea kierroksia. Se vaatii syvää keskittymistä ja ulkopuolisten häiriötekijöiden sulkemista hetkeksi pois. Keskittyminen jo pelkästään syvempään hengitykseen, vaikuttaa suoraan terveyteen ja suorituskykyyn. Meditaatio on tehokas keino unen sekä vireystason parantamiseen, korkeaan verenpaineeseen, stressiin sekä erilaisiin keskittymishäiriöihin. Meditaatioita on erilaisia ja aluksi riittää vaikka pieni 5 minuutin hetki, jossa keskittyy vain omaan hengitykseen. Esimerkiksi stressaavan työpäivän aikana, voi laittaa hetkeksi luurit korville ja osallistua ohjattuun meditaatioharjoitukseen tai vain hengitellä omassa rauhassa ja keskittyä hetkeen. Kun pääsee syvemmälle meditaation maailmaan, löytyy netistä uskomattoman paljon ohjattuja harjoituksia. Jos aihe kiinnostaa enemmän, John Kabat-Zinnillä on hyviä meditaatioharjoituksia, joihin kannattaa perehtyä. Hänen kirjoittama kirja, wherever you go there you are, on todella syvää tekstiä. Myös Headspace applikaatiolla on 10-päivän ilmainen sekä helppo mediaatioharjoitus. Ajattelin itse laittaa korteni kekoon ja panostaa 21-päivää pieneen päivittäiseen omaan...
Onnellisuuden mitta

Onnellisuuden mitta

Hesarissa oli sunnuntaina mielenkiintoinen kolumni onnellisuudesta. Haluaisin taas käsitellä hieman tätä aihetta, sillä sain juuri luetuksi loistavan Brené Brownin kirjan, epätäydellisyyden lahjat, jossa aihetta käsiteltiin hyvin laajasti. Kolumnissa Venla Pystynen analysoi, kuinka onnellisuuden tavoittelu johtaisi masennukseen. Katsoisin asiaa hieman erilaisesta näkökulmasta kuin Venla. Onnellisuuden korostaminen ja sen vaaliminen on mielestäni erittäin tärkeää, mutta sillä on merkitystä, mistä sitä etsii, ja mikä on onnellisuuden mitta. Nykyajan yhteiskunnan ongelmana on se, että mm. sosiaalinen media ja yhteiskunta luo määrätynlaisen kuvan siitä, millaisia meidän tulisi olla, jotta olisimme yhteiskunnan mittapuun mukaan menestyviä. Kauneus, paljon rahaa ja materiaa sekä arvostettu työpaikka. Ihmiset sitten mielessään ajattelevat, että tällainen menestys on yhtä kuin onnellisuus. Masennus johtuu siitä, että me niin kovasti yritämme olla jotain mitä emme ole sisimmässämme. Yritämme mahtua muottiin, elää elämäämme ulkoaohjautuvasti ja yhteiskunnan normien sekä odotusten mukaan. Tämä yrittäminen on raskasta, sillä joudumme piilottamaan usein oikean minämme ja rakennamme ympärillemme valheellisen todellisuuden. Kamppailemme jatkuvasti häpeän tunteen kanssa. Pyrimme kaikin keinoin piilottamaan häpeän, joka tulee pelosta, että paljastumme. Mitä tapahtuu, jos joku näkee minut kaikkine huonoine puolineen ja heikkouksineen. Kun ihmiset seuraavat sosiaalisen median ja yhteiskunnan luomia ihannekuvia, alkaa oma elämä näyttämään huonolta ja synkältä. Totuus on kuitenkin se, että nämä ovat vain ihannekuvia. Kaikilla on omat häpeänsä, kärsimyksensä ja vaikeutensa omassa elämässä. Määrittelisin uudelleen mitä on onnellisuus. Brené puhuu onnellisuudesta ja ilosta. Jos onnellisuuden mitta on jotain epärealistista, hyvin tavoitteellista tai pinnallista, kuten paljon rahaa, materiaa, unelmien työpaikka tai parisuhde, mennään onnellisuuden tavoittelussa metsään. Onnellisuus on kokonaisvaltainen elämän tunnetila, mutta ilo on päivittäinen kiitollisuus elämästä, ja sen myötä positiivinen tunne omasta itsestä sekä muista. Tärkeimpiä asioita on asettaa onnellisuus realistisiin mittasuhteisiin. Jos etsii...
Kun koskaan ei riitä

Kun koskaan ei riitä

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään 12.10.18 erittäin tärkeä artikkeli kehonkuvan häiriöistä: ”Minun pitää jatkuvasti korjata itseäni paremmaksi” – Ruumiinkuvan häiriö yleistyy, eivätkä kauneusleikkaukset auta siihen, tästä on kyse. Olen tästä asiasta luennoinut paljon mm. urheilulääkäri ja ystäväni Pippa Laukan kanssa, mutta mielestäni siitä ei koskaan puhuta liikaa. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä artikkelin mukaan kehonkuvan häiriöt ovat lisääntymässä syömishäiriöiden tavoin, ja itseasiassa ne kulkevat käsi kädessä toistensa kanssa. Olen paljon saanut palautetta ja omia henkilökohtaisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat kärsineet tai kärsivät edelleen kehonkuvan häiriöistä. Artikkelissa puhuttiin somen vaikutuksista kehonkuvan häiriöön ja ne ovat ilmeisiä. Olen seurannut tähän aiheeseen liittyen joidenkin nuorten tyttöjen instagram tilejä. Kuvafeedit noudattavat pyhää kolminaisuutta: selfieitä, ruokakuvia ja sali-selfieitä. Kertoo tyttöjen mielenmaisemasta surullista tarinaa. Hurjimpia kuvakollaaseja on kisoihin valmistautuvilla tytöillä. Jokainen päivä otetaan kuvia vatsalihasten kiristymisestä ja alavatsaan ilmestyvistä suonista. Se on keino saada hyväksyntää ja ihailua ulkopuolelta, jolloin jaksaa taas painaa viimeiset raskaat viikot eteenpäin, ja itsensä kurittaminen saa merkityksen. Elämä pyörii vain oman kehon ja sen muutosten ympärillä ja sosiaaliset suhteet supistuvat.  Etenkin nuoret seuraavat näitä kuvia ja luovat mielessään illuusiomaisia ja valheellisia mielikuvia. Uskotellaan itselleen, että kun näytän tuolta, olen onnellinen. Niinkun artikkelissa todettiin, kauneuskirurgisista toimenpiteistä on tullut arkipäivää. Tyytymättömyys omaa itseään kohtaan on vain lisääntymässä.     Otan fitnessurheilun jälleen kerran esille, sillä lajissa kehon muokkaaminen on keskiössä. Kärsin itse kehonkuvan häiriöstä kilpailemisen aikana ja sen jälkeen, josta toipuminen on vienyt valtavasti aikaa ja energiaa. Se on vaikuttanut elämääni hyvin paljon. Kehoon ei saanut koskaan olla tyytyväinen, koska urheilussahan, aina voi olla parempi. Olen kuullut usein sanottavan, että kilpailukeho pitäisi osata erottaa harjoituskauden kehosta ja äkillisetkin kehon muutokset tulisi pystyä hyväksymään. Luennollani...
Keinot pysyvään painonhallintaan

Keinot pysyvään painonhallintaan

Ruokavalio ja ravinto herättävät valtavasti kysymyksiä. Ei ole ihme, että nettivalmennukset ja painonpudotusohjelmat ovat suuressa suosiossa. Kaikki etsivät sitä oikeaa vastausta, jolla painon saisi pidettyä kurissa mahdollisimman vaivattomasti. Haemme vastausta jostain muualta, kun itsestämme ja omista tavoistamme. Kiinnitämme nippelitietoon huomiota, vaikka suuremmat kokonaisuudet ovat hakusessa. Kaikilla on tarvittava tieto olemassa, miten pitäisi syödä oikein, ja mitä ruokia tulisi vähentää. Me kuuntelemme yhä vähemmän itseämme ja unohdamme, että meitä ohjaa yllättävän paljon ympäristö, ihmiset sekä tunteet. Niillä on hyvin paljon vaikutusta siihen, miten käyttäydymme esimerkiksi syömisen suhteen. Pikkujouluaika lähestyy. Oletko pistänyt merkille, kuinka usein sosiaalisiin tilanteisiin kuuluu syöminen ja juominen? Tapaamme ystäviämme brunssin tai illanistujaisten merkeissä tai menemme asiakkaiden kanssa illalliselle. Näihin tapahtumiin kuuluu olennaisesti yhdessä syöminen ja usein alkoholin nauttiminen. Huomaamatta kalenteriin saattaa tulla erilaisia sosiaalisia tapahtumia viikottain. En tarkoita, kaikkia sosiaalisia tilanteita tulisi välttää, mutta jos painokäyrä on nousujohteinen, on hyvä tarkkailla omaa käyttäytymistä. Olisiko mahdollisesti jotain juhlia, joita voisi jättää välistä tai toimia näissä tilanteissa eri tavoin? Syödä jotain herkullista ja terveellistä luopumatta sosiaalisesta kanssakäymisestä tai tehdä yhdessä jotain ihan muuta.     Uskallan väittää, että tunteiden käsittely ja siihen liittyvä syöminen ovat suurimpia asioita, jotka vaikuttavat painonhallintaan. Ruoka ja joillekin alkoholi toimivat useimmille tunteiden säätelijöinä.  Herkuttelemme, kun olemme iloisia, surullisia, väsyneitä, tylsistyneitä, stressaantuneita, ahdistuneita tai masentuneita. Yritämme lohduttaa ehkä lapsuudesta opitulla tavalla itseämme tai haluamme palkita itseämme onnistumisista herkuilla. Sokeri tai rasvainen ruoka tuo hetkellisesti hyvän olon tunteen, mutta  ensisijainen ongelma tai tunnetila on vielä olemassa, jos tunnetilan käsittelyä on yritetty käsitellä herkuilla. Lopputuloksena huomaamme, että paino on alkanut salakavalasti nousemaan. Tärkeintä olisi tunnistaa, kohdata ja käsitellä nämä erilaiset tunnetilat, ilman herkuttelua. Tämän asian kun sisäistää, moni...
Onnellisuudesta

Onnellisuudesta

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut miettimään enemmän elämän rajallisuutta.  Minulla on ollut erittäin haastavia vuosia takana, joista olen oppinut uskomattoman paljon. En olisi tässä ja nyt puhumassa näin, jos minulla ei olisi näitä kokemuksia. Elämän rajallisuuden ajattelu on saanut minut konkreettisesti tajuamaan, että täällä pitää oikeasti elää hetkessä, tässä ja nyt. Elämässä pitää vaalia ja tehdä niitä asioita, mitkä tekevät onnelliseksi. Usein ajatellaan, että sitten kun olen määrätyssä pisteessä elämässäni, aion toteuttaa unelmani. Olen paljon miettinyt onnellisuutta. Mitä se minulle merkitsee, ja mikä tekee minut onnelliseksi. Jos tämä kysymys olisi esitetty minulle vajaa kymmenen vuotta sitten, vastaus olisi ollut aika erilainen. Ennen perustin onnellisuuden hyvin pitkälti ajatukseen parisuhteesta, materiasta ja hyvinkin pinnallisista asioista. Sitten kun minulla on korkeakoulututkinto, menestyn fitnesskilpailuissa, näytän hyvältä, minulla on ihana poikaystävä ja työpaikka, olisin onnellinen. Näinhän ei sitten kuitenkaan luonnollisesti tapahtunut. Näen edelleen paljon, että ihmiset janoavat onnellisuutta ja etsivät sitä erilaisista itsensä ulkopuolisista asioista: materiasta, kauneudesta, statuksista, urheilusuorituksista ja parisuhteen toisesta osapuolesta. Valitettavasti tätä etsimistä voi jatkaa loputtomiin.     Olen elänyt taloudellisesti todella vaikeissa paikoissa, mutta huomasin mielenkiintoisen asian.  Niukat ajanjaksot eivät vaikuttaneet päivittäiseen onnellisuuteeni. Pystyin iloitsemaan päivittäin elämästä normaalisti. Aikaisemmassa työssäni tuhlasin holtittomasti rahaa ympäri maailmaa, mutta suuri tavaramäärä lisäsi vain pahoinvointia. Tajusin, että yritin saada hyvän olon tunnetta materiasta. Nykyään käyn säännöllisesti kirpputoreilla myymässä. Tavaramäärän vähentyminen sekä kierrätystalous ovat tuntuneet hyvältä. Olen huomannut, kuinka paljon onnellisempi ja tasapainoisempi olen nyt, kun vertaa fitnessvuosiin. Vaikka olin ulkoisesti hyvässä kunnossa, jatkuva epävarmuus omasta kehosta kulutti henkisesti. Haluan viestittää kaikille, että ne kaikki sosiaalisen median kuvat täydellisestä vartalosta kätkevät hyvin paljon muuta, kuin onnellisuutta sisälleen. Jatkuvaa epävarmuutta ja ahdistusta sekä oman arvon määrittelyä muiden...