Kun koskaan ei riitä

Kun koskaan ei riitä

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään 12.10.18 erittäin tärkeä artikkeli kehonkuvan häiriöistä: ”Minun pitää jatkuvasti korjata itseäni paremmaksi” – Ruumiinkuvan häiriö yleistyy, eivätkä kauneusleikkaukset auta siihen, tästä on kyse. Olen tästä asiasta luennoinut paljon mm. urheilulääkäri ja ystäväni Pippa Laukan kanssa, mutta mielestäni siitä ei koskaan puhuta liikaa. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä artikkelin mukaan kehonkuvan häiriöt ovat lisääntymässä syömishäiriöiden tavoin, ja itseasiassa ne kulkevat käsi kädessä toistensa kanssa. Olen paljon saanut palautetta ja omia henkilökohtaisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat kärsineet tai kärsivät edelleen kehonkuvan häiriöistä. Artikkelissa puhuttiin somen vaikutuksista kehonkuvan häiriöön ja ne ovat ilmeisiä. Olen seurannut tähän aiheeseen liittyen joidenkin nuorten tyttöjen instagram tilejä. Kuvafeedit noudattavat pyhää kolminaisuutta: selfieitä, ruokakuvia ja sali-selfieitä. Kertoo tyttöjen mielenmaisemasta surullista tarinaa. Hurjimpia kuvakollaaseja on kisoihin valmistautuvilla tytöillä. Jokainen päivä otetaan kuvia vatsalihasten kiristymisestä ja alavatsaan ilmestyvistä suonista. Se on keino saada hyväksyntää ja ihailua ulkopuolelta, jolloin jaksaa taas painaa viimeiset raskaat viikot eteenpäin, ja itsensä kurittaminen saa merkityksen. Elämä pyörii vain oman kehon ja sen muutosten ympärillä ja sosiaaliset suhteet supistuvat.  Etenkin nuoret seuraavat näitä kuvia ja luovat mielessään illuusiomaisia ja valheellisia mielikuvia. Uskotellaan itselleen, että kun näytän tuolta, olen onnellinen. Niinkun artikkelissa todettiin, kauneuskirurgisista toimenpiteistä on tullut arkipäivää. Tyytymättömyys omaa itseään kohtaan on vain lisääntymässä.     Otan fitnessurheilun jälleen kerran esille, sillä lajissa kehon muokkaaminen on keskiössä. Kärsin itse kehonkuvan häiriöstä kilpailemisen aikana ja sen jälkeen, josta toipuminen on vienyt valtavasti aikaa ja energiaa. Se on vaikuttanut elämääni hyvin paljon. Kehoon ei saanut koskaan olla tyytyväinen, koska urheilussahan, aina voi olla parempi. Olen kuullut usein sanottavan, että kilpailukeho pitäisi osata erottaa harjoituskauden kehosta ja äkillisetkin kehon muutokset tulisi pystyä hyväksymään. Luennollani...
Keinot pysyvään painonhallintaan

Keinot pysyvään painonhallintaan

Ruokavalio ja ravinto herättävät valtavasti kysymyksiä. Ei ole ihme, että nettivalmennukset ja painonpudotusohjelmat ovat suuressa suosiossa. Kaikki etsivät sitä oikeaa vastausta, jolla painon saisi pidettyä kurissa mahdollisimman vaivattomasti. Haemme vastausta jostain muualta, kun itsestämme ja omista tavoistamme. Kiinnitämme nippelitietoon huomiota, vaikka suuremmat kokonaisuudet ovat hakusessa. Kaikilla on tarvittava tieto olemassa, miten pitäisi syödä oikein, ja mitä ruokia tulisi vähentää. Me kuuntelemme yhä vähemmän itseämme ja unohdamme, että meitä ohjaa yllättävän paljon ympäristö, ihmiset sekä tunteet. Niillä on hyvin paljon vaikutusta siihen, miten käyttäydymme esimerkiksi syömisen suhteen. Pikkujouluaika lähestyy. Oletko pistänyt merkille, kuinka usein sosiaalisiin tilanteisiin kuuluu syöminen ja juominen? Tapaamme ystäviämme brunssin tai illanistujaisten merkeissä tai menemme asiakkaiden kanssa illalliselle. Näihin tapahtumiin kuuluu olennaisesti yhdessä syöminen ja usein alkoholin nauttiminen. Huomaamatta kalenteriin saattaa tulla erilaisia sosiaalisia tapahtumia viikottain. En tarkoita, kaikkia sosiaalisia tilanteita tulisi välttää, mutta jos painokäyrä on nousujohteinen, on hyvä tarkkailla omaa käyttäytymistä. Olisiko mahdollisesti jotain juhlia, joita voisi jättää välistä tai toimia näissä tilanteissa eri tavoin? Syödä jotain herkullista ja terveellistä luopumatta sosiaalisesta kanssakäymisestä tai tehdä yhdessä jotain ihan muuta.     Uskallan väittää, että tunteiden käsittely ja siihen liittyvä syöminen ovat suurimpia asioita, jotka vaikuttavat painonhallintaan. Ruoka ja joillekin alkoholi toimivat useimmille tunteiden säätelijöinä.  Herkuttelemme, kun olemme iloisia, surullisia, väsyneitä, tylsistyneitä, stressaantuneita, ahdistuneita tai masentuneita. Yritämme lohduttaa ehkä lapsuudesta opitulla tavalla itseämme tai haluamme palkita itseämme onnistumisista herkuilla. Sokeri tai rasvainen ruoka tuo hetkellisesti hyvän olon tunteen, mutta  ensisijainen ongelma tai tunnetila on vielä olemassa, jos tunnetilan käsittelyä on yritetty käsitellä herkuilla. Lopputuloksena huomaamme, että paino on alkanut salakavalasti nousemaan. Tärkeintä olisi tunnistaa, kohdata ja käsitellä nämä erilaiset tunnetilat, ilman herkuttelua. Tämän asian kun sisäistää, moni...
Onnellisuudesta

Onnellisuudesta

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut miettimään enemmän elämän rajallisuutta.  Minulla on ollut erittäin haastavia vuosia takana, joista olen oppinut uskomattoman paljon. En olisi tässä ja nyt puhumassa näin, jos minulla ei olisi näitä kokemuksia. Elämän rajallisuuden ajattelu on saanut minut konkreettisesti tajuamaan, että täällä pitää oikeasti elää hetkessä, tässä ja nyt. Elämässä pitää vaalia ja tehdä niitä asioita, mitkä tekevät onnelliseksi. Usein ajatellaan, että sitten kun olen määrätyssä pisteessä elämässäni, aion toteuttaa unelmani. Olen paljon miettinyt onnellisuutta. Mitä se minulle merkitsee, ja mikä tekee minut onnelliseksi. Jos tämä kysymys olisi esitetty minulle vajaa kymmenen vuotta sitten, vastaus olisi ollut aika erilainen. Ennen perustin onnellisuuden hyvin pitkälti ajatukseen parisuhteesta, materiasta ja hyvinkin pinnallisista asioista. Sitten kun minulla on korkeakoulututkinto, menestyn fitnesskilpailuissa, näytän hyvältä, minulla on ihana poikaystävä ja työpaikka, olisin onnellinen. Näinhän ei sitten kuitenkaan luonnollisesti tapahtunut. Näen edelleen paljon, että ihmiset janoavat onnellisuutta ja etsivät sitä erilaisista itsensä ulkopuolisista asioista: materiasta, kauneudesta, statuksista, urheilusuorituksista ja parisuhteen toisesta osapuolesta. Valitettavasti tätä etsimistä voi jatkaa loputtomiin.     Olen elänyt taloudellisesti todella vaikeissa paikoissa, mutta huomasin mielenkiintoisen asian.  Niukat ajanjaksot eivät vaikuttaneet päivittäiseen onnellisuuteeni. Pystyin iloitsemaan päivittäin elämästä normaalisti. Aikaisemmassa työssäni tuhlasin holtittomasti rahaa ympäri maailmaa, mutta suuri tavaramäärä lisäsi vain pahoinvointia. Tajusin, että yritin saada hyvän olon tunnetta materiasta. Nykyään käyn säännöllisesti kirpputoreilla myymässä. Tavaramäärän vähentyminen sekä kierrätystalous ovat tuntuneet hyvältä. Olen huomannut, kuinka paljon onnellisempi ja tasapainoisempi olen nyt, kun vertaa fitnessvuosiin. Vaikka olin ulkoisesti hyvässä kunnossa, jatkuva epävarmuus omasta kehosta kulutti henkisesti. Haluan viestittää kaikille, että ne kaikki sosiaalisen median kuvat täydellisestä vartalosta kätkevät hyvin paljon muuta, kuin onnellisuutta sisälleen. Jatkuvaa epävarmuutta ja ahdistusta sekä oman arvon määrittelyä muiden...
Kehopositiivisuus

Kehopositiivisuus

Olin tänään MTV:n Huomenta Suomen lähetyksessä puhumassa. Pettymyksekseni aihe liittyi taas jälleen kerran fitnessurheiluun. Aihe on mielestäni loppuun kulunut, mutta media tykkää edelleen tehdä voimakasta vastakkainasettelua. En jaksaisi enää keskustella aiheesta, onko fitnessurheilu tervettä vai sairasta. On jokaisen yksilön oman harkinnan varassa, haluaako touhuun lähteä. Painotan sitä, että kun mahdolliset riskit on tiedossa, tekee jokainen tietoisen valinnan lähtiessään kilpailemaan. Suurin huolenaiheeni on nuoret ja heidän tulevaisuus. Nuoren itsetunto ja identiteetti on vielä hauras ja altis erilaisille ulkoisille vaikutteille tässä sosiaalisen median hallitsemassa maailmassa. Fitnessurheilun sijaan haluaisin keskittyä mielummin laajempaan ja suurempaan aihealueeseen, jossa käsitellään kehopositiivisuutta, kehonkuvaa, itsensä hyväksymistä sellaisena kun olemme. Yle ja Syömishäiriöliitto on lähtenyt mielestäni hienolla vaakakapina teemalla mukaan muuttamaan asenteita ja tuomaan erittäin tärkeää sanomaa tähän mielettömyyden maailmaan. Myös älä mahdu muottiin kuvaukset tuovat tärkeää viestiä siitä, että oman arvon määrittely ulkonäön ja vaakalukeman perusteella tulisi lopettaa. Kaikki ihmiset ovat yhtä kauniita ja arvokkaita. Me elämme suoritusyhteiskunnassa, jossa ulkonäkö, statukset ja tavoitteiden saavuttaminen hallitsevat elämäämme. Meille iskostetaan jo nuorena, että vain menestyvät ja kauniit ihmiset pärjäävät. Kauniin määritelmä on sosiaalisen median muokkaama pinnallinen kuva siitä, miltä meidän tulisi kaikkien näyttää. Ihannekeho on muuttunut ajan myötä, ja tänä päivänä sitä edustaa rasvaton, kiinteä ja muodokas tiimalasivartalo. Toisin sanoen, kun et mahdu ihannekehon muottiin, et kelpaa. Nuoret omaksuvat tämän informaation ja muodostavat käsityksen siitä, millainen pitäisi olla, jotta kelpaa.  On hyvin karua, että jo nuorena saamme palautetta ympäristöltä siitä, millaisia me olemme, miltä näytämme ja miltä meidän tulisi näyttää. Ulkoisen palautteet merkitys on suuri nuoren identiteetin muodostumisessa ja saatamme kantaa tätä ulkoisten palautteiden muodostamaan käsitystä itsestämme pitkälle aikuisuuteen asti. Yllättävän moni määrittelee itsensä hyvinkin paljon sen perusteella, mitä on...

Älä laihduta- päivä 6.5

Päätin ottaa haasteen vastaan ja kirjoittaa blogin älä laihduta- päivää varten. Kyseistä päivää vietetään 6.5 ja sen viesti on erittäin tärkeä. Olen miettinyt, millaista on kasvaa nuorena tässä yhteiskunnassa, jossa äärimmäinen suorittaminen, kontrolli, menestyksen ihannointi, täydellisyyden tavoittelu ja saavutukset merkitsevät. Sinun pitää laihduttaa ja ansaita herkuttelu, olla kurinalainen, piilottaa heikkoutesi, mahtua johonkin järjettömään muottiin ollaksesi hyväksytty, tuntea syyllisyyttä ja häpeää kun teet jotain väärin tai epäonnistut. Harvemmin näitä vaatimuksia kuulemme suoraan. Ne ovat usein oman mielen muodostamia vaatimuksia itsellemme. Nämä vaatimukset muodostuvat kaikesta siitä informaatiosta, jota näemme ja kuulemme sosiaalisessa mediassa. Muodostamme käsitykset siitä, mitä meidän tulisi olla, jotta olisimme arvostettuja ja hyväksyttyjä. Tällöin mahdumme ‘oikeanlaiseen’ muottiin. Yhteiskunnassamme ei katsota hyvällä ylipainoisia, ikäänkuin he olisivat ihmisinä tyhmempiä tai heikompia. Moni ajattelee, että ylipainoinen ei voi olla kaunis tai, että ylipainoa tulisi hävetä. Tämän vinoutuneen ajatusmaailman takia ihmiset sairastavat yhä enemmän erityyppisiä syömishäiriöitä, kuten ahmimishäiriötä, anoreksiaa tai erilaisia kehonkuvan häiriöitä. Pelko sekä paineet lihomisesta tai siitä, että on vääränlainen, ettei kelpaa tai riitä sellaisenaan, on valtava. Hyvinvointimarkkinoilla mainokset ja lehdet syöttävät terveyden ja hyvinvoinnin sanomaa. Kuvat ovat täydellisiä, kuten mallitkin. Treenatut naiset tai miehet kertovat ohjeita siitä, millaisilla keinoilla saavutat tasapainon, onnellisuuden ja terveyden. Näen tässä ristiriidan: terveys, onnellisuus ja hyvinvointi on yhtä kuin trimmattu keho tai niin ainakin somen muodostama mielikuva antaa ymmärtää. Todellisuudessa näillä on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa. Ihailemme itsekuria ja kaikkea toimintaa ohjaa kontrollointi. Kun noudatat kurinalaisesti jotain ruokavaliota ja treeniohjelmaa, saat hallinnan tunteen elämään. Yritämme epätoivoisesti hallita kaikkea, sillä ilman kontrollia eläminen on pelottavaa ja ahdistavaa. Ajattelumme on ohjelmoitu niin, että että kun kehon ulkoinen olemus on kunnossa, kuvittelemme olevamme onnellisia. Kuinka moni tälläkin...

Irrottamisen vaikeus

Olen seuraillut jonkin verran blogikirjoittelua fitness aiheista ja nähnyt siellä jotain itselle tuttua menneisyydestä. Monet ovat isossa tienhaarassa, jossa tulisi tehdä radikaaleja ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Kisoja on mittarissa useita ja asiat eivät enää tunnu menevän niin helposti, kuin mihin ollaan totuttu. On tullut se hetki, että asiat monimutkaistuvat. Ehkä taustalla on, että ikää tulee lisää, arvomaailma muuttuu ja samat asiat eivät tunnu enää niin merkittäviltä kuin ennen. Siltikin näen sen kaiken tuskan ja rimpuilun itsensä kanssa, mitä vallitseva tilanne aiheuttaa. Muistan elävästi omat ajat silloin kun olin kilpaillut 10- vuotta ja motivaationi alkoi olla lopussa. Ajatukset seilailivat laidasta laitaan. Välillä olin valmis lyömään hanskat saman tien tiskiin ja välillä ajattelin, että kerran vielä. Mistä ne ajatukset sitten kumpusivat ja mitkä asiat olivat niiden takana? Kisaminä muodosti pitkälti minun identiteetin. Kaikki tunsivat minut fitnesskilpailijana. Olihan se ollut roolini ja elämääni kymmenen vuoden ajan. Todellinen minä hämärtyi ja aloin näkemään itseäni kisaminän kautta. Arvotin itseni hyvin pitkälle ulkoisen olemukseni ja urheilullisten suoritusten kautta. Olihan fitnesskilpailussa merkittävässä roolissa keho ja miltä se näyttää. Kun olin kisojen jälkeen normaalissa kunnossa, en ollut tyytyväinen. Haikailin aina sisimmässäni kisakuntoa ja rytmitettyä kisadieettiä ja sitten kisakunnossa olin liian väsynyt nauttimaan sen hetkisestä kunnosta ja haikailin syömisen ja normaalin elämän perään. Elämä oli yhtä vuoristorataa. Koko ajan oli tavalla tai toisella tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen. Sitä ajatteli niin, että vielä yksi kilpailu ja sitten olisin tyytyväinen ja voisin lopettaa. Eihän se todellisuudessa niin mennyt. Aina tuli uusia kisoja ja tavoitteita olla parempi. Jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä tilanne jatkui vuosi toisen jälkeen, koska ei ollut keinoja tehdä asialle mitään. Irrottaminen tuntui liian tuskalliselta. Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että...