FOMO TO JOMO

FOMO TO JOMO

For the english translation, scroll down.   Kaikki tiedämme, miten älylaitteet ottavat yhä enemmän valtaa meistä ja elämistämme. En kiistä, etteivätkö ne tekisi monesta asiasta helpompaa ja mahdollistavat paljon asioita, mutta meidän pitää ymmärtää, miten niitä käyttää ja miten koukuttavia ne oikein ovat. On tutkittu, ettei ihminen jaksa olla montaa minuuttia katsomatta kännykkää. Toiminnosta on tullut automaatio ja meitä ohjaa ajatus FOMO, eli fear of missing out. Ahdistus jäädä paitsi jostain. Vähän sama tunne, kun nuorempana ei mennyt baariin perjantai tai lauantai-iltana ja mietitytti, että mistäköhän kivasta sitä oli jäänyt paitsi. Tämä tunne pakotti usein lähtemään väsymyksestä huolimatta. Haluamme olla kehityksessä mukana, ajan hermolla ja tehdä montaa asiaa kerrallaan. Pitää yhteyttä ystäviin, lukea päivän polttavimmat uutiset ja twiitit, vastata emailehin, mutta unohdamme sen, että meillä on kuitenkin käsillä vain tämä hetki. Hetki, josta emme osaa enää nauttia, kun kiirehdimme jo seuraavaan. Kuvittelemme olevamme yhteyksissä ihmisiin somen välityksellä, mutta todellisuudessa oikea ihmisikontakti puuttuu. Myönnän itse, että olen joutunut toppuuttelemaan itseäni siitä, että osaisin pysähtyä hetkeen ja olla ilman älylaitetta, varsinkin, jos kyseessä on tärkeä hetki läheisten tai ystävien kanssa. Osa puolustautuu sillä, että älylaitteiden käyttö voi olla myös rentouttavaa. Totta sekin, mutta uskallan väittää, että moni menettää palasen tärkeistä hetkistä, kun keskitymme hetkestä nauttimisen sijaan kännykän selailuun. Joskus jopa tarve kuvien ottaminen menee tilanteista ja hetkistä nauttimisen edelle. Onneksi kehitys kehittyy ja tilalle on tullut myös vastakkaisia ajatuksia. JOMO eli joy of missing out tarkoittaa sitä, että haluaa irtautua hetkeksi älylaitteista ja teknologiatulvasta. Ajatuksena on se, että ehtisimme olemaan läsnä oikeissa vuorovaikutustilanteissa enemmän ja aikaa jäisi muille tärkeille asioille, kuten perheelle,harrastuksille tai vaan sille, että olisimme tekemättä mitään tai jopa...

Mitä kehoni opetti minulle – What my body taught me

Scroll down for the english translation   Oletko koskaan kokenut, että teet kaikkesi, mutta tuntuu, ettei kehosi toimi niinkun haluaisit? Noudatat terveellistä ruokavaliota, liikut säännöllisesti ja nukut hyvin, mutta keho kerää nestettä ja olo tuntuu aina turvonneelta. Jos kuvailisi olotilaa, niin tuntuu siltä, että keho olisi täysin jumissa ja sellaisessa tilassa, ettei mitään tapahdu. Tämä on yksi syy siihen, miksi erilaiset dieetit, verkkovalmennukset ja elämäntapamuutosvalmennukset myyvät. Ihmiset etsivät sitä viimeistä oljenkortta aina jostain, koska tilanne on epätoivoinen.  Uusi elämä yritetään aina aloittaa jokainen kerta uudelleen, kuitenkin tuloksetta. Kerron hieman omista havainnoistani, jotka ovat olleet hyvinkin yllättäviä ja sellaisia, mitä en olisi voinut aiemmin uskoa. Vasta kun ongelma alkoi ihan itsellään aukeamaan pikkuhiljaa, ymmärsin, mistä tässä kaikessa on oikein ollut kyse. Se on vaatinut todella paljon rehellisyyttä itseään kohtaan ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtämistä. Puhutaan aina siitä, että keho on psyykkinen ja fyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se tuntuu usein hyvin vaikealta ajatukselta sisäistää aidosti ja oikeasti. Sitä ajattelee kehoa hyvin fyysisenä kokonaisuutena, jonka pitää toimia optimaalisesti, kun sinne laittaa oikean määrän oikeaa ruokaa, pysyy aktiivisena ja nukkuu hyvin. Olen joutunut itse todistamaan sen omassa elämässäni, että toteamus on totta ja psyykkistä ja fyysistä elementtiä ei voi erottaa toisistaan, kun ajatellaan kehoa ja sen optimaalista toimintaa. Olen aina tehnyt paljon töitä jo vuodesta 2005. Olen ollut tunnollinen perfektionisti, joka on hakenut hyväksyntää ja arvostusta ulkopuolelta. Motivaationi on ollut pitkälti ulkoisten asioiden sävyttämä ja olen tehnyt paljon töitä, koska näin pitää tunnollisen ihmisen tehdä. Suorittaminen jatkui pitkään salin omistamiseen asti. Paiskin kahta työtä, koska vaihtoehtoa ei ollut. Halusin pitää huolta terveydestäni ja liikuin siinä ohessa ihan riittävästi. Oikeastaan omasta kehosta huolehtiminen...
Mittaaminen oman kehon kuuntelun tueksi – Tracking to support the listening of our body

Mittaaminen oman kehon kuuntelun tueksi – Tracking to support the listening of our body

Luin Helsingin Sanomista mielenkiintoisen artikkelin itsensä mittaamisesta. Aihe on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ja Natasha Shüll toi mielenkiintoisia näkemyksiä asiasta esille. Olen ammatissa saanut seurata läheltä erilaisten äly-ja mittauslaitteiden sekä aktiivisuusmitareiden käyttöä ja tutustunut hyvin moneen erilaiseen laitteeseen. Minulla ei ole kaupallista yhteistyötä minkään brändin kanssa, joten tämä ei ole mainosblogi. Mittauslaitteiden antama data ei ole mikään absoluuttinen totuus ja niitä pitää osata käyttää oikein. Ihmisen mittaaminen on kehittynyt ja uusia yhä hienompia laitteita ilmestyy markkinoille. Laitteita voidaan integroida useiden sovellusten kanssa, jolloin saadaan monipuolisesti tietoa omasta terveydestä. Asiassa on hyvin monta erilaista näkökulmaa, joita tulisi ottaa huomioon. Ihan ensimmäiseksi erilaiset käyttäjäryhmät tulisi erotella toisistaan, sillä näillä on erilaiset tarpeet. Urheilijoiden tulee kyetä suoriutumaan huipputasolla, joihin mittausvälineet antavat erinomaista dataa ja apuvälineitä. Palautumisen taso, sykkeet, unen määrä ja  energiankulutus ovat olennaisia asioita suorituskyvyn optimoinnin kannalta ja siihen erilaiset mittauslaitteet antavat todella suuren hyödyn. Firstbeat, Omegawave ja nykyiset suuren brändit kuten Oura, Polar, Garmin ja Suunto ovat urheilijan tärkeitä apuvälineitä kohti menestystä. Urheilijan ja valmentajan ei tarvitse enää arvuutella, missä mennään, vaan laitteet antavat tärkeää dataa siitä, mikä on harjoittelun vaikutus. Urheilijan motivaatio ja kova tahtotila voivat johtaa siihen, että tehdään liikaa, jolloin mittarit kertovat, milloin tulisi oikeasti levätä harjoituksen sijaan.  Sekä urheilijoiden että etenkin kuntoilijoiden on syytä kuitenkin muistaa, että ilman hienoja mittausvälineitä on pärjätty ennenkin, joten kehon kuuntelu on erittäin tärkeä taito, mitä ei tulisi unohtaa. Aloitteleville kuntoilijoille tai liikkumattomille,  jotka eivät ehkä osaa kuunnella omaa kehoaan niin hyvin, mittauslaitteet voivat opettaa juuri näitä taitoja. Kun mittari näyttää, että nukumme huonosti, voimme tunnustella miltä se tuntuu kehossa. Kun taas nukumme pari tuntia enemmän, miltä silloin tuntuu ja mitä mittari...
Irtiotto arjesta – A break from everyday life

Irtiotto arjesta – A break from everyday life

Scroll down for the english translation   Tein päätöksen viime vuonna, että lähtisin 1,5 kuukaudeksi Brasiliaan ennen joulua. Se tarkoitti sitä, että tekisin työtäni osittain etänä. Ajatukseni ovat niin vahvasti menneet siihen suuntaan, että haluan tehdä vähemmän. Suorittaa vähemmän, ja elää mahdollisimman omannäköistä ja stressitöntä elämää. On jotenkin ihmeellisellä tavalla iskostunut päähän, että pitäisi elää standardielämää, joten kesti tosi pitkään ymmärtää, että minähän teen elämästäni juuri sellaista kun haluan. Ei ole mitään standardeja. Tuon tajutessani, olen mennyt vauhdilla kohti omannäköistä elämää ja unelmiani. Olen jo pitkään viettänyt paljon aikaa ulkomailla ja suuntaus on ollut pois Suomesta. Olen saanut upean mahdollisuuden viettää aikaa minulle entuudestaan täysin vieraassa maassa Brasiliassa. Nyt neljättä kertaa, siitä on tullut minulle erittäin tärkeä paikka. Tunnen paikallisia ja olen oppinut ymmärtämään ja hieman puhumaan portugalia. Vaikeinta on puheen tuottaminen.  Pidemmässä poissaolossa, varsinkin jos tehdään töitä, päivät pitää strukturoida ihan samalla tavalla kun arki kotona. Työpäivät ja -ajat pitää merkata tarkasti kalenteriin, muuten ei osaa nauttia vapaasta ja työ on kaoottista. Työ ja vapaa-aika pitää olla erikseen. Tietysti aikaero tekee sen, että palavereita tulee joskus erikoisempiin aikoihin. Huomasin myös sen, että työmoodista nopea vaihto Brasilian arkimoodiin, on ollut haastavaa. Työasiat jäävät helposti pyörimään mieleen. Toisaalta taas työn jälkeen ihan erilainen ympäristö pakottaa irrottamaan työasiat mielestä. Lämmin ilma sekä valo pitää mielialan korkealla.  Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui se, että työasiat kotimaassa alkoivat väkisin aiheuttamaan painetta, koska paluu Suomeen oli merkitty kalenteriin. Päivä päivältä lähtemisen ahdistus lisääntyi. Toisaalta tämä oli järjettömän hieno mahdollisuus oppia ja ymmärtää lisää itsestäni ja ympäristöstä missä elän. Saada kontrastia siihen elämään, mitä olen aina elänyt. Pystyin aistimaan tammikuun arjen hektisyyden Suomessa ja se pyrki saamaan minusta...
Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

English translation available if you scroll down Olen kirjoittanut lähinnä liikunnasta, ravinnosta ja henkisestä hyvinvoinnista, mutta hyvinvointi ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, joten päätin kirjoittaa hieman erilaisesta aiheesta. Helsingin sanomat teki niukkuuskyselyn talousahdingossa elävistä ihmisistä. Miten tämä on mahdollista maailman onnellisimmassa maassa?? Rupesin miettimään asioita ja mieleeni tuli hyvin ristiriitaisiakin ajatuksia liittyen taloudelliseen niukkuuteen. Toisaalta olen sitä mieltä, että tulot jakautuvat hyvin epätasaisesti ja eriarvoisuus kasvaa, mutta otin kuitenkin hieman erilaisen näkemyksen asiaan, sillä olen nähnyt läheltä ihmisiä paljon vaikeammissakin tilanteissa, kuin Suomessa parhaillaan kuvaillaan. Mietin kovasti mistä suomalaisten tyytymättömyys, synkät mielikuvat sekä ajatukset oikein kumpuavat. Suomalaista mentaliteettia kuvastaa kateus ja negatiivisuus. Uskallan väittää, että asenteella ja mielialalla on paljon tekemistä sen kanssa, miten pahaksi oma niukka taloudellinen tilanne koetaan. Vertaamme itseämme muihin ja koemme sisäistä huonommuudentunnetta. Kun jatkuvasti korostamme Suomen erinomaisuutta, onnellisuutta ja sitä, että meillä on asiat hyvin, voi jollekin olla vaikea hyväksyä, etteivät asiat olekaan omassa elämässä niin hyvin. Koetaan, että ollaan epäonnistuneita, kun ei pärjätä hyvinvointivaltiossa niin kuin pitäisi ollakseen kunnon kansalainen. Oma tilanne tuntuu pahemmalta mitä se todellisuudessa on, sillä vertaamme itseämme parempituloisiin tai menestyjiin. On totuttu elämään hyvinvointivaltion tietyntasoista elämää, josta joudutaankin ehkä elämänmuutosten myötä tinkimään. Niukka elämä ja luottotietojen menetys hävettää ja tuntuu pelottavalta maassa, jossa taloudellista turvaa ja hyvätuloisuutta ihannoidaan. Suomessa hävetään sitä, ettei ole varaa tai podetaan syyllisyydentuntoa veloista tai maksamattomista laskuista. Kun ihminen ei ole joutunut oikeasti kokemaan äärimmäistä taloudellista tiukkuutta, tulotason äkillinen pienentyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, koska suomessa korostetaan niin paljon taloudellisen turvan tärkeyttä ja rahan merkitystä. Suomalaisten arvomaailmassa rahalla ja taloudellisella turvalla on liian suuri merkitys. Yhteiskunnassamme onnellisuus liitetään ajatukseen, että pitää pystyä elämään tietyntasoista elämää, jossa määrätyt asiat ovat turvattuja....
Minkälaisen joulun aiot viettää? – What kind of Christmas are you going to celebrate?

Minkälaisen joulun aiot viettää? – What kind of Christmas are you going to celebrate?

Joulu on kulutuksen juhlaa. Ihmiset ryntäilevät herkuissa ostamassa viimeisen päälle ainekset täydellistä jouludinneriä varten ja kaupoista ostetaan elektroniikkaa ja kaikenlaista, koska on joulu. Samaan hengevetoon on vuonna 2018 puhuttu erittäin paljon maapallon lämpenemisestä ja siitä, kuinka jokaisen tulisi vähentää kulutusta, matkustamista ja syödä ekologisesti parantaakseen maapallon tilannetta. Moni onkin ryhtynyt omassa pienessä elämässään toteuttamaan pieniä päivittäisiä ympäristötekoja, joista kerrotaan julkisesti. Myös se, että maailmassa on paljon köyhyyttä ja ihmisiä, joilla ei ole varaa edes perustarpeisiin, on laittanut ihmisiä toimimaan, ainakin omien sanojensa mukaan.  Päteekö ekologinen ajattelu nyt myös jouluna? Onko tavaroiden ostamista vähennetty? Onko ruokaa ostettu vain omaa tarvetta vastaava määrä? Paljonko tulee roskia? Onko hyväntekeväisyyden näkökulmaa mietitty myös jouluna? Niinkuin ihan missä tahansa asiassa, on erittäin tärkeä elää arvojensa mukaisesti rehellisesti, ei vaan tiettyinä ajanjaksoina, mikä milloinkin itselleen sopii. Olen huomannut valitettavasti, että tässä asiassa liian usein kyse on kuitenkin vain ekologisesta oman egon kiillottamisesta tai opportunistisesta käyttäytymisestä itse valitun ns. hyvän aatteen puolesta. Ei siitä, että oikeasti oltaisiin huolestuneita maapallon ilmaston tilasta tai köyhyydestä. Tehdään asioita, koska suuri yleisö katsoo sitä hyvällä. Tämä ristiriita näkyy näin jouluna. Valitettavasti moni on vieraantunut siitä, että tultaisiin vähällä ja pienellä toimeen, ja vähennettäisiin kaikkea kulutusta. Juhlaan tarvitaan hulppeat puitteet, jotta se tuntuisi joltain. Tarvitsemme materiaa tuomaan meille joulun tunteen.  Haluaisin jokaisen hieman miettivän, millaisen joulun meinaa tänä vuonna viettää, ja kohtaako se niiden ajatusten ja toimintatapojen kanssa, miten on asioista puhunut tai ajatellut. Olisiko jotain asioita, mitä olisi voinut tehdä ehkä eri tavoin? Korostan sitä, että on tärkeä seistä omien sanojen takana ja elää rehellistä elämää tässäkin asiassa.    Translation: WHAT KIND OF CHRISTMAS ARE YOU GOING TO CELEBRATE?   Christmas...