Money talk

Money talk

Tein Instagramiin hiljattain postauksen rahasta ja sen käytöstä. Päätin avata hieman ajatuksiani laajemmin blogiini. Olen tosiaan jo pidemmän aikaa miettinyt suhtautumistani rahaan ja materiaan. Jo salin omistamisen aikaan jouduin pakosti elämään niukasti, koska ensin piti maksaa palkat ja muut kulut, sen jälkeen vasta kykenin ottamaan itselleni jotain, mitä potista jäi. Eipä siitä paljon jäänyt. Joskus jouduin viemään pulloja kauppaan, jotta sain itselleni ruokaa. Se oli omalla tavallaan merkityksellistä aikaa, joka muutti ajatusmaailmani täysin. Elin ennen, etenkin Finnairilla työskennellessäni todella tuhlailevasti, sillä tällöin kaikki maailman ostosmahdollisuudet olivat saatavilla. Merkityksellisin asia oli oivallus siitä, että rahan vähäisyys ei tehnyt onnettomaksi tai vienyt jollain tapaa vapauksia. Nautin elämästä ihan samalla tapaa kuin ennenkin. Ylimääräinen ostaminen oli vain jäänyt pois, jonka tajusin nyt myöhemmin itseasiassa vain lisänneen ahdistusta. Ostamisen jälkeinen morkkis oli tuttu tunne. Mietin usein tarvitsinko todella tätä. Ostaminen toi vain hetkeksi mielihyvää, jonka jälkeen tunne laantui. Huomasin käyttäväni aina samoja lempivaatteitani, joten niitä oli aivan liikaa. Suurin herätys tapahtui muutama kuukausi sitten, kun löysin kolme isoa kassillista vaatteita, joita olin aikanaan laittanut pois, jotta voisin ostaa uutta tilalle. Täysin käyttökelpoisia vaatteita kassikaupalla. Otin suurimman osan niistä takaisin käyttöön. Päätin myös myydä ylimääräiset vaatteet ja tavarat, joista luopuminen on tuonut lisää hyvää oloa ja merkityksellisyyttä. Minulla ei ole tällä hetkellä juurikaan ylimääräistä tavaraa tai omaisuutta. Vaatteita, muutama huonekalu ja kirjoja. Tämä on tuonut minulle paljon lisää vapautta ja elämän keveyttä. Jäin paljon pohtimaan taannoin Helsingin Sanomien artikkelia vapauden kokemuksesta. Siinä kerrottiin, että vauraus toisi vapautta sen kautta, että on jonkinlainen kontrollintunne elämästä. Varmasti osittain totta, mutta mielestäni vauraus tuo vapautta vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen se alkaa rajoittamaan sitä ja todellista...

Mitä jooga opetti minulle – What yoga taught me

Menin aikanaan Tulijoogaan joogatunnille, koska halusin kaikelle intensiiviselle liikunnalle vastapainoa. Elämäni oli pikkuhiljaa menossa siihen suuntaan, että kaipasin arkeeni rauhoittumisen hetkiä lisää. Mietin myös, että joogalla saattaisi olla positiivisia vaikutuksia kehooni, etenkin selkääni, joka välillä ilmoitteli pienillä kivuilla. Nyt parin vuoden jälkeen, olen yllättynyt siitä, millä tavoin jooga on vaikuttanut minuun ja mitä olen sen avulla oivaltanut itsestäni. On hyvin tyypillistä, että jooga mielletään ainoastaan fyysisenä harjoituksena, jolloin keho ja mieli irrotetaan toisistaan. Ihmiset eivät ole rehellisiä itselleen, minkä takia he oikeasti tulevat joogaan tai samalla tavoin kuin minä, eivät ole vielä ymmärtäneet joogaan päämäärää. Oppi numero 1. Olen hyvin herkkä äänien ja häiriötekijöiden suhteen. Kun oppilaat tulevat saliin rauhoittumaan ennen tunnin alkua, huomaan välittömästi kanta-astujat, ne jotka paiskaavat matot äänekkäästi auki rullasta ja he jotka täyttävät vesipulloja kovaäänisesti muista välittämättä.  Tunnin edetessä on myös niitä, jotka heiluvat ja päättävät lähteä kesken harjoituksen liikkumaan salissa. Nämä henkilöt saivat minut sisällä suunnattoman raivon valtaan. Mielessä laukkasi kysymyksiä, miksi nämä ihmiset tekevät noin? Miksi he eivät ovat huomioon muita? Miten he voivat olla niin ajattelemattomia? Meni kauan, ennen kuin sain vastauksen kysymyksiini. Ymmärsin tämän asian liittyvän samoihin asioihin, joiden kanssa kamppailen myös normaalissa elämässä. En voi vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset toimivat. Voin käyttää loputtoman määrän energiaa siihen, että hermostun jokainen kerta, kun salissa on häiriötä, mutta asia ei tulisi muuttumaan. Ainoa asia mihin voin vaikuttaa, on se, miten suhtaudun asiaan ja annanko sen häiritä itseäni. Voin valita joko sen asenteen, että menetän monta kertaa viikossa hermoni tai sitten käännän keskittymiseni enemmän itseeni, hengitykseeni ja siihen, miten voisi hallita omia tunteitani paremmin. Oppi numero 2. Kun joogasalissa on lähes 40 astetta ja hikoilun määrä...