Yhdessä vai erikseen? – Together or not?

Yhdessä vai erikseen? – Together or not?

Viime aikana on ollut paljon artikkeleita sekä kolumneja rakkaudesta,  parisuhteista ja eroista, joissa käsitellään ongelmia ja syitä miksi usein ihmiset ajautuvat erilleen. Kirjoitan hieman omia näkemyksiäni ja asioita, joita olen havainnut omassa elämässäni ja myös katsellessani ympärilleni. Hyvä parisuhde on päivittäistä sitoutumista ja työskentelyä yhteisiä tavoitteita kohti. Se on arvo- ja ajatusmaailman yhteneväisyyttä sekä mielen joustavuutta. Jos katson itseäni yli kymmenen vuotta taaksepäin ihastumiset, rakastumiset ja ihmissuhteet ovat liittyneet kaikki tarvitsevuuteen ja riippuvuuteen. Minä tarvitsen sinua, jotta voisit tehdä minut onnelliseksi.  Toisesta on muodostunut ihannekuva, jollaisena toinen halutaan nähdä. Ajatus on usein se, että jos jokin asia alkaa toisessa ärsyttämään, se voidaan muuttaa. Toista kohtaan luodaan valtavasti vaatimuksia sekä odotuksia. Usein myös vääränlainen kiintymys- tai riippuvuussuhde tekee suhteen dynamiikasta todella haastavan. Toinen ikäänkuin on oman itsensä jatke.  Uskallan väittää, että monet suhteet ovat rakennettu sellaiselle pohjalle, että työ oman itsensä kanssa on kesken tai sitä ei koskaan ole edes aloitettu. Kun et tunne itseäsi, miten voisit olla tasapainoisessa suhteessa toisen kanssa? Miten voit tietää, millainen kumppanin tulisi olla, jos et edes tunne itseäsi? Erilaiset omat epävarmuudet ja kommunikaation puute aiheuttavat paljon ongelmatilanteita. Haavemaailmassa ideaalein tilanne olisi se, että kaikki kävisivät jonkin aikaa psykoterapiassa tai jollain muulla tapaa harrastaisivat itsetutkiskelua sekä olisivat muutamia vuosia yksin, ennen parisuhteen solmimista. Missä vaiheessa ihminen ehtii tutustua itseensä ja omiin ajatuksiinsa, jos parisuhde on alkanut nuoruudessa, jonka jälkeen on menty naimisiin ja lapset on saatu heti perään? Missä on tilaa kasvaa? Meidän ajatuksemme ja arvomaailmamme kehittyvät, kypsyvät ja muuttuvat kuitenkin vasta vuosien elämän myötä. Näissä pitkään jatkuneissa suhteissa kriisit ja kipuilut käydään usein ennemmin tai myöhemmin, koska kysymykset, kuka minä olen, mitä minä oikein...
Elämän merkityksellisyys – The meaningfulness of life

Elämän merkityksellisyys – The meaningfulness of life

Työn merkityksellisyydestä puhutaan nykyisin enemmän, mutta myös siitä, mikä elämässä on merkityksellistä. Luin hiljattain useampiakin artikkeleita FIRE- ajattelumallista (Financial Independency Retire Early), jonka filosofia perustuu siihen, että elämän merkityksellisyys tulee siitä, että halutaan saavuttaa taloudellinen riippumattomuus ja eläköityminen jo aiemmin. Aatteessa ollaan valmiita nipistämään elinkustannuksista ja säästämään, jotta kyettäisiin elämään ’’vapaata’’ elämää.  Merkitys elämään löytyy työn ulkopuolelta tai ainakin, että töitä tehdään vapaammin, taloudellisemmin ja määritellään itse miten paljon sitä tehdään ja missä.  Elämäntapamme ovat muuttuneet, mutta myös tapamme tehdä töitä ja ylipäänsä suhtautuminen elämään. En tiedä katsonko itse maailmaa eri tavoin, nyt kun 40-ikävuotta tulee pian täyteen. Elämän rajallisuus on tullut vasten kasvoja, mutta huomaan myös, kuinka erilainen ajatusmaailmani on verrattuna aikaisempaan. Luin Helsingin Sanomista nuorten ajatuksia työstä ja siitä, mitä se heille merkitsee. Mielenkiintoista oli se, että nuorille pojille etenkin status ja taloudellinen menestys olivat tärkeitä asioita. Jotenkin nuorena sitä ajattelee paljon enemmän mainetta ja mammonaa. Pitkäjänteinen ajattelu ja itsensä miettiminen erilaisissa tilanteissa tulevaisuudessa on vielä haasteellista. Ajattelemme tällöin hyvin paljon omien vanhempiemme ajatusten mukaan. Pitäisi hankkia hyvä opiskelupaikka ja sen jälkeen kunnon työ. Monesti iän myötä uraorientoitunut elämä menettää kuitenkin merkitystään. Merkitys elämään tulee erilaisista asioista riippuen arvomaailmastamme. Jos merkityksellisyys tulee voimakkaasti statusten saavuttamisesta ja materiasta, voi yllättyä siitä, ettei näiden tavoitteiden saavuttaminen tee pidemmän päälle onnelliseksi. Monelle on jopa vaikea muuttaa omaa ajatustapaa, jos on ajatellut pitkään määrätyllä tavalla ja tavoitteet on asetettu korkealle. Saattaa olla kivuliasta huomata, ettei haluakaan samoja asioita, kun vanhemmat tai, että merkitys elämään tuleekin ihan erilaisista asioista kuin ennen. FIRE- ajattelu on mielenkiintoinen. Hienoa on, että ihmiset uskaltavat ajatella rohkeasti ja halutaan luoda erilainen sekä omannäköinen tulevaisuus. Työn ulkopuolelta löytyy...
Yli koululiikuntakammon – Overcoming bad gym class experiences

Yli koululiikuntakammon – Overcoming bad gym class experiences

Scroll down for english translation Luin The New York Timesin artikkelin tutkimuksesta, jossa tutkittiin koululiikunnan vaikutuksia käsitykseen liikunnan harrastamisesta tänä päivänä. Tulokset eivät olleet yllättäviä ja olen päivittäin tekemisissä näiden asioiden kanssa valmennustyössäni. Näiden tutkimusten merkitys on tärkeä, jotta käsitämme, miksi meidän ikäpolvi ajattelee liikunnasta määrätyllä tavalla, ja miten voimme olla vaikuttamassa siihen, että ihmisten käsitys liikunnasta olisi tulevaisuudessa positiivisempi. Tutkimuksessa merkittävä tulos oli se, että menneisyyden liikuntatunnit vaikuttavat hyvin paljon käsitykseen siitä, minkälainen suhtautuminen on liikuntaan myöhemmin. Tämä on merkittävä havainto ja tärkeä asia huomioida, kun haluamme saada väestöä liikkeelle. Kun ymmärrämme, minkälaisia asioita saattaa olla passiivisuuden tai sen taustalla, ettei liikunta maistu, osaamme toimia oikealla tavalla, jotta vanhat käsitykset saataisiin muutettua.  Näen paljon työssäni aikuisia, joilla on hyvin suuri kynnys aloittaa liikkuminen. Aloittamiseen liittyy tunteita siitä, ettei kykene, on kömpelö tai se, että kun en ole osannut nuorena, en voi osata nytkään. Kun on tarpeeksi monta kertaa jäänyt nuorena pesisjoukkueen valinnoissa viimeiseksi tai joutunut opettajan silmätikuksi, voi käsitys omista kyvyistä olla edelleen huono. Nämä tunteet voivat olla todella vahvasti juurtuneet päähän ja pelko siitä, että tulee nolatuksi, on todellinen. Olen itse ottanut missioksi sen, että tämä käsitys saataisiin muutettua. Minulle tärkeintä ja hienointa valmennustyössä on se, että pystyn muuttamaan asiakkaan käsityksen omista kyvyistään ja näkevän ilon heidän kasvoillaan: ”minähän pystyn ja osaan!”. Kun tähän tilanteeseen päästään, uskallan väittää, että nämä ihmiset ovat sitoutuneimpia liikkumaan, sillä on kyetty muuttamaan vuosikymmeniä kestäneitä käsityksiä omasta itsestä ja liikuntakyvyistä. Olen sitä mieltä, että jos haluamme saada ihmisiä liikkeelle, on liikunta-alan ihmisillä merkittävä rooli tämän muutoksen aikaansaamisessa. Ihmisten kannustaminen kokeilemaan rajojaan ajatuksena, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokeilla, on tärkeää. Myös...
Sopivasti töitä – Just enough work

Sopivasti töitä – Just enough work

Syksy tekee tuloaan ja on hyvä aika kääntää katseet työhön ja sen merkitykseen. Minun on pitänyt saavuttaa 38-vuoden ikä, jotta olen ymmärtänyt mikä on sopiva määrä töitä. Olen viimeisten 18-vuoden aikana tehnyt niin paljon töitä, etten tajua, miten se ei ole jättänyt minuun pahempia jälkiä. Pahimmillaan tein kahta työtä ja olin samaan aikaan kilpaurheilija. Lensin noin 3 aikaerolentoa kuukaudessa ja vapaapäivinä tein valmentajan sekä ryhmäliikunnanohjaajan töitä. Kilpailin myös samaan aikaan fitnessurheilijana ja pakkasin omat eväät mukaan Bangkokiin. En ole edelleenkään tähän päivään menessä pitänyt 4 viikon kesälomaa ikinä. En todellakaan pidä edellä mainitsemiani asioita ylpeyden aiheina, päinvastoin. Olen aiheuttanut itselle suunnattoman paljon kärsimystä, väsymystä ja fyysisiä oireita. Ainoa asia, mistä annan kiitosta itselleni on se, että kehoni on jaksanut kaiken tämän rääkin ja olen selvinnyt siitä suhteellisen pienillä vaurioilla. Olen myös hyväksynyt, että tämän kaiken piti tapahtua, jotta ymmärtäisin, miten rakennan elämääni tästä eteenpäin. Haluan myös oman kokemukseni kautta antaa ihmisille ajattelemisen aihetta. Olen miettinyt paljon sitä, miksi tein niin paljon töitä. Nuorena meille toitotetaan, että hyvä koulutus takaa hyväpalkkaisen työn, joka taas auttaa meitä elämään taloudellisesti turvattua elämää. Olihan taustalla myös suorittaja perfektionisti luonnetta, joka halusi todistella itselleen ja muille omaa riittävyyttäni. Fakta on kuitenkin se, että emmehän koskaan riitä itsellemme ulkoisilla asioilla todistelulla, sillä aina voi olla parempi. Achiever luonne haluaa jatkuvasti suurempia haasteita ja tehdä enemmän, joka tylsistyy toimettomuudesta ja ajasta, jolloin ei tarvitsisi tehdä mitään. Halusin olla tunnollinen ja saada paljon aikaan. Mitä enemmän sain aikaan, sitä enemmän tein.  Olin selkeästi tehnyt maksimimäärän töitä omaan kapasiteettiini nähden. Se sai riittää. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt suuren muutoksen elämääni. Olen jotenkin alkanut miettimään enemmän elämän rajallisuutta...
Lisää kehopositiivisuutta – More bodypositivity

Lisää kehopositiivisuutta – More bodypositivity

Scroll down for the english translation   On hyvä asia, että kehopositiivisuuden teema puhuttaa. Osa on puolesta ja osa kritisoi todeten, että kehopositiivisuus ruokkii terveysongelmia. Lääkärit ja terveysintoilijat heristelevät sormeaan, että ylipaino on terveysriski, kustannus ja toteavat, että tervettä ylipainoa ei ole. On jokaisen vastuu huolehtia omasta terveydestään, mutta mielestäni siihen tulisi antaa jokaiselle rauha. Tuntuu jotenkin, että ylipainoisten terveyden kritisointi on papukaijamaista paasaamista, joka lopulta menee kuuroille korville. Se ärsyttää enemmän kuin kannustaa. Kansanterveys sitä ja tätä. Voisimme ihan hyvin kritisoida niitä ihmisiä, jotka liikuntaharrastuksen parissa loukkaavat itseään jatkuvasti laiminlyönneillään ja joutuvat pitkiin leikkauskierteisiin. Mielestäni ei ole yhtään liikaa mennä reilusti kehopositiivisuutta puoltavan näkemyksen kannalle. Meidän kauneusihanteet ovat edelleen täysin vääristyneet, nuoret kärsivät kehonkuvansa kanssa ja ylipainoisia pidetään yksinkertaisina, heitä kiusataan suoraan ja piilotetusti. Tämä lisää valtavasti henkistä pahoinvointia. On myös lääkäreitä, jotka ovat kommentoineet todella negatiivisesti asiakkaidensa ulkomuotoa. Mitkä tällaisten kommenttien vaikutukset sitten ovat?  Roppakaupalla lisää kehopositiivisuutta ja pehmeää asennetta ylipainoisia kohtaan. Ylipainoiset ovat ihan tarpeeksi saaneet kuraa niskaan ja heidän kontolleen laitetaan koko kansanterveyden haasteet. Fakta on se, minkä liikunta-alan ammattilaiset, terveysintoilijat ja lääkäritkin hyvin tietävät, että ylipainon hoitaminen on jokaisen ihmisen oma asia. Siitä voidaan mainita, mutta se kuka päätöksen asiasta tekee, on itse asiakas. Painonpudotus vaatii 100% motivaation, jotta päästään alkuun, ja jotta painotulos kyettäisiin ylläpitämään pysyvästi. Kyse on valtavan monimutkaisesta asiasta, johon tarvitaan ensisijaisesti hyväksyvä ilmapiiri. Huomauttelut ja mediassa ylipainon terveysriskien esilletuominen ja jankuttaminen ei valitettavasti vie asiaa eteenpäin, päinvastoin se aiheuttaa lisää vastareaktioita ja vastakkainasettelua. Motivaatio, halu ja oivallus pitää yksilön itse saavuttaa, ja valitettavasti siihen ei kuitenkaan viime kädessä auta lääkärin tai trainerin huomauttelut. Vaikka kuinka riskit sairauksiin ovat realistisia, pakottaminen muutokseen ei...
Ole läsnä tässä hetkessä – Be present where you are

Ole läsnä tässä hetkessä – Be present where you are

Scroll down for the english version   Meinaatko osallistua triathloniin vai puolikkaaseen? Kuinka monta polkujuoksua meinaat juosta ensi vuonna? Montako kiloa meinaat tiputtaa painoa? Tätä keskustelua kuulen ympärilläni paljon ja minulta myös kysytään näitä kysymyksiä. Kaikella tekemisellä pitää olla jokin tavoite, sillä muuten tekemisestä ei tule kuulemma mitään. Joogassa pitää tavoitella täydellistä meditaation tilaa tai täydellisyyttä liikesarjoissa, painonhallinnassa pitää olla jokin konkreettinen painotavoite ja uralla selkeä suunta ylöspäin kohti tiettyä työtehtävää. Päivittäin teemme listaa hoidettavista asioista, jotta päivälle asetettu tavoite saavutettaisiin. Tavoitteeseen liittyy aina paine, että asiat on tehtävä hyvin, jotta pääsemme toivottuun lopputulokseen. Vain silloin voimme olla tyytyväisiä itseemme, vai olemmeko silloinkaan? Elämää ja tekemisiämme ohjaa usein jokin tavoite, jota kohti täytyy kulkea. Piiskaamme itseämme ja annamme kritiikkiä, jos emme pääse tavoitteeseen tai emme ole mielestämme antanut kaikkea tavoitteeseen pääsemiseksi. Meillä on tarve näyttää muille ja itsellemme koko ajan omaa riittävyyttämme. Määrittelemme arvomme ja onnistumisemme suoritusten mukaan. Ikäänkuin elämä olisi jatkuvaa itsensä kehittämistä paremmaksi ja tavoittelua korkeammalle. Välillä hetkeksi muistamme pysähtyä ja nauttia matkasta kohti tavoitetta ja joskus jopa tiedostamme, että tämän asian kanssa ei tulisi suorittaa, mutta ankara mielemme mielemme antaa palautetta ja alamme automaattisesti asettamaan tavoitteita ja vaatimuksia itsellemme matkan varrelle. Itse olen huomannut, että useimpien erilaisten kunnianhimoisten tavoitteiden asettelu on osittain pakenemista tästä hetkestä tai ehkä asioista, joita emme halua kohdata. Pakenemista keskittymisestä olennaiseen, eli tähän hetkeen. Vasta sitten voimme olla tyytyväisiä itseemme, kun tavoitteeseen on päästy. Kun yksi asia on tehty, laitamme rastin ruutuun ja lähdemme kohti seuraavaa tavoitetta. Keksimme mitä erilaisempia tavoiteltavia asioita, jotta meidän ei tarvitsisi kohdata tätä hetkeä. Pysähdy ja mieti, miksi asetat jatkuvasti uusia tavoitteita tulevaisuuteen. Meillä kuitenkin on vain tämä...