FOMO TO JOMO

FOMO TO JOMO

For the english translation, scroll down.   Kaikki tiedämme, miten älylaitteet ottavat yhä enemmän valtaa meistä ja elämistämme. En kiistä, etteivätkö ne tekisi monesta asiasta helpompaa ja mahdollistavat paljon asioita, mutta meidän pitää ymmärtää, miten niitä käyttää ja miten koukuttavia ne oikein ovat. On tutkittu, ettei ihminen jaksa olla montaa minuuttia katsomatta kännykkää. Toiminnosta on tullut automaatio ja meitä ohjaa ajatus FOMO, eli fear of missing out. Ahdistus jäädä paitsi jostain. Vähän sama tunne, kun nuorempana ei mennyt baariin perjantai tai lauantai-iltana ja mietitytti, että mistäköhän kivasta sitä oli jäänyt paitsi. Tämä tunne pakotti usein lähtemään väsymyksestä huolimatta. Haluamme olla kehityksessä mukana, ajan hermolla ja tehdä montaa asiaa kerrallaan. Pitää yhteyttä ystäviin, lukea päivän polttavimmat uutiset ja twiitit, vastata emailehin, mutta unohdamme sen, että meillä on kuitenkin käsillä vain tämä hetki. Hetki, josta emme osaa enää nauttia, kun kiirehdimme jo seuraavaan. Kuvittelemme olevamme yhteyksissä ihmisiin somen välityksellä, mutta todellisuudessa oikea ihmisikontakti puuttuu. Myönnän itse, että olen joutunut toppuuttelemaan itseäni siitä, että osaisin pysähtyä hetkeen ja olla ilman älylaitetta, varsinkin, jos kyseessä on tärkeä hetki läheisten tai ystävien kanssa. Osa puolustautuu sillä, että älylaitteiden käyttö voi olla myös rentouttavaa. Totta sekin, mutta uskallan väittää, että moni menettää palasen tärkeistä hetkistä, kun keskitymme hetkestä nauttimisen sijaan kännykän selailuun. Joskus jopa tarve kuvien ottaminen menee tilanteista ja hetkistä nauttimisen edelle. Onneksi kehitys kehittyy ja tilalle on tullut myös vastakkaisia ajatuksia. JOMO eli joy of missing out tarkoittaa sitä, että haluaa irtautua hetkeksi älylaitteista ja teknologiatulvasta. Ajatuksena on se, että ehtisimme olemaan läsnä oikeissa vuorovaikutustilanteissa enemmän ja aikaa jäisi muille tärkeille asioille, kuten perheelle,harrastuksille tai vaan sille, että olisimme tekemättä mitään tai jopa...

Mitä kehoni opetti minulle – What my body taught me

Scroll down for the english translation   Oletko koskaan kokenut, että teet kaikkesi, mutta tuntuu, ettei kehosi toimi niinkun haluaisit? Noudatat terveellistä ruokavaliota, liikut säännöllisesti ja nukut hyvin, mutta keho kerää nestettä ja olo tuntuu aina turvonneelta. Jos kuvailisi olotilaa, niin tuntuu siltä, että keho olisi täysin jumissa ja sellaisessa tilassa, ettei mitään tapahdu. Tämä on yksi syy siihen, miksi erilaiset dieetit, verkkovalmennukset ja elämäntapamuutosvalmennukset myyvät. Ihmiset etsivät sitä viimeistä oljenkortta aina jostain, koska tilanne on epätoivoinen.  Uusi elämä yritetään aina aloittaa jokainen kerta uudelleen, kuitenkin tuloksetta. Kerron hieman omista havainnoistani, jotka ovat olleet hyvinkin yllättäviä ja sellaisia, mitä en olisi voinut aiemmin uskoa. Vasta kun ongelma alkoi ihan itsellään aukeamaan pikkuhiljaa, ymmärsin, mistä tässä kaikessa on oikein ollut kyse. Se on vaatinut todella paljon rehellisyyttä itseään kohtaan ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtämistä. Puhutaan aina siitä, että keho on psyykkinen ja fyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se tuntuu usein hyvin vaikealta ajatukselta sisäistää aidosti ja oikeasti. Sitä ajattelee kehoa hyvin fyysisenä kokonaisuutena, jonka pitää toimia optimaalisesti, kun sinne laittaa oikean määrän oikeaa ruokaa, pysyy aktiivisena ja nukkuu hyvin. Olen joutunut itse todistamaan sen omassa elämässäni, että toteamus on totta ja psyykkistä ja fyysistä elementtiä ei voi erottaa toisistaan, kun ajatellaan kehoa ja sen optimaalista toimintaa. Olen aina tehnyt paljon töitä jo vuodesta 2005. Olen ollut tunnollinen perfektionisti, joka on hakenut hyväksyntää ja arvostusta ulkopuolelta. Motivaationi on ollut pitkälti ulkoisten asioiden sävyttämä ja olen tehnyt paljon töitä, koska näin pitää tunnollisen ihmisen tehdä. Suorittaminen jatkui pitkään salin omistamiseen asti. Paiskin kahta työtä, koska vaihtoehtoa ei ollut. Halusin pitää huolta terveydestäni ja liikuin siinä ohessa ihan riittävästi. Oikeastaan omasta kehosta huolehtiminen...
Irtiotto arjesta – A break from everyday life

Irtiotto arjesta – A break from everyday life

Scroll down for the english translation   Tein päätöksen viime vuonna, että lähtisin 1,5 kuukaudeksi Brasiliaan ennen joulua. Se tarkoitti sitä, että tekisin työtäni osittain etänä. Ajatukseni ovat niin vahvasti menneet siihen suuntaan, että haluan tehdä vähemmän. Suorittaa vähemmän, ja elää mahdollisimman omannäköistä ja stressitöntä elämää. On jotenkin ihmeellisellä tavalla iskostunut päähän, että pitäisi elää standardielämää, joten kesti tosi pitkään ymmärtää, että minähän teen elämästäni juuri sellaista kun haluan. Ei ole mitään standardeja. Tuon tajutessani, olen mennyt vauhdilla kohti omannäköistä elämää ja unelmiani. Olen jo pitkään viettänyt paljon aikaa ulkomailla ja suuntaus on ollut pois Suomesta. Olen saanut upean mahdollisuuden viettää aikaa minulle entuudestaan täysin vieraassa maassa Brasiliassa. Nyt neljättä kertaa, siitä on tullut minulle erittäin tärkeä paikka. Tunnen paikallisia ja olen oppinut ymmärtämään ja hieman puhumaan portugalia. Vaikeinta on puheen tuottaminen.  Pidemmässä poissaolossa, varsinkin jos tehdään töitä, päivät pitää strukturoida ihan samalla tavalla kun arki kotona. Työpäivät ja -ajat pitää merkata tarkasti kalenteriin, muuten ei osaa nauttia vapaasta ja työ on kaoottista. Työ ja vapaa-aika pitää olla erikseen. Tietysti aikaero tekee sen, että palavereita tulee joskus erikoisempiin aikoihin. Huomasin myös sen, että työmoodista nopea vaihto Brasilian arkimoodiin, on ollut haastavaa. Työasiat jäävät helposti pyörimään mieleen. Toisaalta taas työn jälkeen ihan erilainen ympäristö pakottaa irrottamaan työasiat mielestä. Lämmin ilma sekä valo pitää mielialan korkealla.  Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui se, että työasiat kotimaassa alkoivat väkisin aiheuttamaan painetta, koska paluu Suomeen oli merkitty kalenteriin. Päivä päivältä lähtemisen ahdistus lisääntyi. Toisaalta tämä oli järjettömän hieno mahdollisuus oppia ja ymmärtää lisää itsestäni ja ympäristöstä missä elän. Saada kontrastia siihen elämään, mitä olen aina elänyt. Pystyin aistimaan tammikuun arjen hektisyyden Suomessa ja se pyrki saamaan minusta...
Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

English translation available if you scroll down Olen kirjoittanut lähinnä liikunnasta, ravinnosta ja henkisestä hyvinvoinnista, mutta hyvinvointi ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, joten päätin kirjoittaa hieman erilaisesta aiheesta. Helsingin sanomat teki niukkuuskyselyn talousahdingossa elävistä ihmisistä. Miten tämä on mahdollista maailman onnellisimmassa maassa?? Rupesin miettimään asioita ja mieleeni tuli hyvin ristiriitaisiakin ajatuksia liittyen taloudelliseen niukkuuteen. Toisaalta olen sitä mieltä, että tulot jakautuvat hyvin epätasaisesti ja eriarvoisuus kasvaa, mutta otin kuitenkin hieman erilaisen näkemyksen asiaan, sillä olen nähnyt läheltä ihmisiä paljon vaikeammissakin tilanteissa, kuin Suomessa parhaillaan kuvaillaan. Mietin kovasti mistä suomalaisten tyytymättömyys, synkät mielikuvat sekä ajatukset oikein kumpuavat. Suomalaista mentaliteettia kuvastaa kateus ja negatiivisuus. Uskallan väittää, että asenteella ja mielialalla on paljon tekemistä sen kanssa, miten pahaksi oma niukka taloudellinen tilanne koetaan. Vertaamme itseämme muihin ja koemme sisäistä huonommuudentunnetta. Kun jatkuvasti korostamme Suomen erinomaisuutta, onnellisuutta ja sitä, että meillä on asiat hyvin, voi jollekin olla vaikea hyväksyä, etteivät asiat olekaan omassa elämässä niin hyvin. Koetaan, että ollaan epäonnistuneita, kun ei pärjätä hyvinvointivaltiossa niin kuin pitäisi ollakseen kunnon kansalainen. Oma tilanne tuntuu pahemmalta mitä se todellisuudessa on, sillä vertaamme itseämme parempituloisiin tai menestyjiin. On totuttu elämään hyvinvointivaltion tietyntasoista elämää, josta joudutaankin ehkä elämänmuutosten myötä tinkimään. Niukka elämä ja luottotietojen menetys hävettää ja tuntuu pelottavalta maassa, jossa taloudellista turvaa ja hyvätuloisuutta ihannoidaan. Suomessa hävetään sitä, ettei ole varaa tai podetaan syyllisyydentuntoa veloista tai maksamattomista laskuista. Kun ihminen ei ole joutunut oikeasti kokemaan äärimmäistä taloudellista tiukkuutta, tulotason äkillinen pienentyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, koska suomessa korostetaan niin paljon taloudellisen turvan tärkeyttä ja rahan merkitystä. Suomalaisten arvomaailmassa rahalla ja taloudellisella turvalla on liian suuri merkitys. Yhteiskunnassamme onnellisuus liitetään ajatukseen, että pitää pystyä elämään tietyntasoista elämää, jossa määrätyt asiat ovat turvattuja....
Minkälaisen joulun aiot viettää? – What kind of Christmas are you going to celebrate?

Minkälaisen joulun aiot viettää? – What kind of Christmas are you going to celebrate?

Joulu on kulutuksen juhlaa. Ihmiset ryntäilevät herkuissa ostamassa viimeisen päälle ainekset täydellistä jouludinneriä varten ja kaupoista ostetaan elektroniikkaa ja kaikenlaista, koska on joulu. Samaan hengevetoon on vuonna 2018 puhuttu erittäin paljon maapallon lämpenemisestä ja siitä, kuinka jokaisen tulisi vähentää kulutusta, matkustamista ja syödä ekologisesti parantaakseen maapallon tilannetta. Moni onkin ryhtynyt omassa pienessä elämässään toteuttamaan pieniä päivittäisiä ympäristötekoja, joista kerrotaan julkisesti. Myös se, että maailmassa on paljon köyhyyttä ja ihmisiä, joilla ei ole varaa edes perustarpeisiin, on laittanut ihmisiä toimimaan, ainakin omien sanojensa mukaan.  Päteekö ekologinen ajattelu nyt myös jouluna? Onko tavaroiden ostamista vähennetty? Onko ruokaa ostettu vain omaa tarvetta vastaava määrä? Paljonko tulee roskia? Onko hyväntekeväisyyden näkökulmaa mietitty myös jouluna? Niinkuin ihan missä tahansa asiassa, on erittäin tärkeä elää arvojensa mukaisesti rehellisesti, ei vaan tiettyinä ajanjaksoina, mikä milloinkin itselleen sopii. Olen huomannut valitettavasti, että tässä asiassa liian usein kyse on kuitenkin vain ekologisesta oman egon kiillottamisesta tai opportunistisesta käyttäytymisestä itse valitun ns. hyvän aatteen puolesta. Ei siitä, että oikeasti oltaisiin huolestuneita maapallon ilmaston tilasta tai köyhyydestä. Tehdään asioita, koska suuri yleisö katsoo sitä hyvällä. Tämä ristiriita näkyy näin jouluna. Valitettavasti moni on vieraantunut siitä, että tultaisiin vähällä ja pienellä toimeen, ja vähennettäisiin kaikkea kulutusta. Juhlaan tarvitaan hulppeat puitteet, jotta se tuntuisi joltain. Tarvitsemme materiaa tuomaan meille joulun tunteen.  Haluaisin jokaisen hieman miettivän, millaisen joulun meinaa tänä vuonna viettää, ja kohtaako se niiden ajatusten ja toimintatapojen kanssa, miten on asioista puhunut tai ajatellut. Olisiko jotain asioita, mitä olisi voinut tehdä ehkä eri tavoin? Korostan sitä, että on tärkeä seistä omien sanojen takana ja elää rehellistä elämää tässäkin asiassa.    Translation: WHAT KIND OF CHRISTMAS ARE YOU GOING TO CELEBRATE?   Christmas...
Aika palautua – It’s time for recovery

Aika palautua – It’s time for recovery

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta uni ja palautuminen, mutta näin joululoman alla ajattelin hieman kirjoittaa aiheesta uudestaan. Huomaan itse, että kiire on ollut marraskuusta tähän päivään aika kova. Jotenkin sitä valmistautuu pidempään lomaan ja haluaa saada asiat tehtyä. Huomaan, että lepo ja palautuminen sekä yöllä, että päivällä on ollut keskinkertaista. Aamulla on pitänyt herätä aikaisin, päivät ovat menneet työn vauhdissa ja loput työt ovat usein jääneet illaksi tehtäväksi. Olen oppinut tunnistamaan, milloin stressi alkaa vaivamaan, kun heräilen 4-5 aikaan aamuyöstä ihan virkeänä, vaikka yöunien kokonaiskesto on ollut reilusti alle 7 tuntia. On selvää, että joskus elämässä tulee eteen hektisempiä vaiheita, jolloin lepo ja palautuminen jäävät vähemmälle. Se on ihan normaalia. Olen käynyt itseni kanssa keskustelun, ettei pitkään kyseistä tilaa voi jatkaa. Muita merkittäviä asioita, joita olen pistänyt merkille on, että ruokahalu on selkeästi erilainen näinä päivinä. Illalla nälkä jatkuu napostelunälkänä, vaikka söisi normaalin päivällisen. Unen puutteessa elimistössä erittyy vähemmän leptiiniä ja enemmän greliiniä, mikä saattaa olla yksi syy ruokahalun lisääntymiseen. Eli pitkäaikaisen levon puutteessa, paino alkaa helposti salakavalasti nousemaan, vaikka liikkuisi normaalisti. Olen myös kireämpi tällaisina päivinä. Tuntuu, että pienetkin asiat tuntuvat ärsyttävän ja pinna on paljon lyhyempi. Myös vaativa aivotyö on haastavampaa.  Tuntuu, että ajatus katkeilee ja muisti pätkiin. Huomaan siis merkittävää suorituskyvyn ja mielialan laskua sekä elimistön toiminnan muutoksia. Teemme töitä enemmän ja nukumme vähemmän kun koskaan ja ruutuaika lisääntyy. Haluamme olla tehokkaita, treenata ja saada asioita aikaan, mutta pyhitämme levolle ja palautumiselle aikaa yhä vähemmän aikaa. Olemme jatkuvassa kierteessä, jossa aivojamme kuormitetaan liikaa. Jotain toimenpiteitä muutoksia tai aktiivisia päätöksiä on tehtävä. Tärkeintä olisi katsoa isoa kuvaa. Me emme voi korvata viikon huonoja yöunia viikonloppuisin tai loma-aikoina, vaan...