Ohjeita hyvään uneen –  How to better your sleep

Ohjeita hyvään uneen – How to better your sleep

Scroll down for the english translation Vietämme kesälomia. Nyt on hyvä syy ladata akkuja ja miettiä pieniä toimenpiteitä, millä parannamme terveyttämme. Riittävä uni on yksi niistä. Unesta puhutaan yhä enemmän. Olemme tulleet tietoiseksi siitä, että alle 6 tunnin yöunilla ei pärjää. Nostaisin unen jopa yhdeksi tärkeimmistä terveyttä edistäväksi toimenpiteeksi. Riittävällä unella on valtava määrä positiivisia vaikutuksia terveyteemme: painonhallintaan, suorituskykyyn, kognitiivisiin toimintoihin, hormonitoimintaan sekä aineenvaihduntaan. Nykyään on valtavasti unen seurantalaitteita, mutta helppo keino on seurata omaa oloa aamuisin. Jos olo on kovin uupunut, on unta tullut liian vähän. Uni on yksilöllinen asia, mutta pitäisin riittävää unta lähellä 8 tuntia. Jotkut ovat kokeneet taas, että alle 9 tunnin unilla, ei mistään tule mitään. Kuuntele itseäsi. Jos koet, että pärjäät 6 tunnin yöunilla, kokeile nukkua pari viikkoa 8 tuntia ja tunnustele omaa olotilaasi. Saatat yllättyä. Ilta-aika on yleensä se haastavin hetki vetää rajoja omalle toiminnalle. Sen sijaan, että alkaisimme katsomaan netflixiä tai selaamaan kännykkää, meidän pitäisi aloittaa nukkumisen valmistelut jo hyvissä ajoin. Ajatus siitä, että jää jostain paitsi, jos menee aikaisemmin nukkumaan, on turha. Nukkumisen valmistelut pitää sisällään, elektronisten laitteiden sammuttamisen sekä rauhoittumisen kohti yöunta. Nukkumisen valmistelu vaatii samanlaista rutiinia, kuin liikkumaan lähteminen. Tee toimenpiteet illalla aina samaan aikaan. Huomaat kuinka nopeasti keho ja mieli alkavat tottumaan tähän rytmiin. Toinen asia, mikä vaatii aktiivista päätöksentekoa, on kahvin sekä alkoholin nauttiminen. Voit tuhota syvän unen nauttimalla kofeiinia tai alkoholia liian myöhään. Saattaa tuntua, että nukahdat hyvin, mutta uni jää usein kevyeksi ja aamulla olo tuntuu väsyneeltä. Juo viimeinen kuppi kahvia puoliltapäivin ja rajoita alkoholinkäyttöä, jos sitä tulee otettua useita annoksia viikossa myöhään. Kunnollinen unihygienia makuuhuoneessa takaa myös hyvä unen. Huolehdi, että makuuhuoneessa on...
Luovu turhasta, saat tilalle enemmän – The less you own the more you have

Luovu turhasta, saat tilalle enemmän – The less you own the more you have

Scroll down for english translation   Pekka Juntin kolumni: ”luopukaa kaikesta turhasta eli kertomus keskiluokan pyrkimyksestä kohti itseaiheutettua orjuutta” herätti minut taas kirjoittamaan. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan siitä, mistä monen ihmisen kärsimys tänä päivänä johtuu. Tuntuu siltä, että moni ei ole vieläkään ymmärtänyt sitä, että me itse rakennamme itsellemme kahleet materiasta, joka estää meitä elämästä stressitöntä ja nautinnollista elämää. Ostamme tai rakennamme kalliin talon, jokaisella perheenjäsenellä pitää olla oma auto ja kesämökillä kaikenlaiset vempaimet. Materiaa haalitaan maanisesti, sillä koemme tarvitsevamme kaikkea tätä, jotta olisimme tyytyväisiä ja onnellisia. Kauheinta on ajatus siitä, että ei olisi rahaa toteuttaa tai ylläpitää kaikkea tätä. Todellisuudessa ihmiset ovat kuitenkin stressaantuneita, ahdistuneita ja juoksevat arjen oravanpyörässä vuodesta toiseen.  Työt, harrastuksiin kuskaaminen, suorittaminen ja velvoitteet kuormittavat. On pakko sykkiä, koska velat ja materialla kuorrutettu elämä maksaa.  Arjen suorittaminen vaatii vastapainoksi kalliin lomamatkan, jotta elämään saataisiin ripaus nautintoa taas hetkeksi. Moni miettii aurinkotuolissa, että voi kun voisin elää tällaista elämää ja suorittamisen noidankehä on valmis. Jotta voisi eläkepäivinä maata Toscanan villassa, pitää sykkiä tässä hetkessä vielä hieman enemmän. Rakennetaan ulkoiset puitteet onnelliselle elämälle, mutta silti parisuhteissa ollaan onnettomia, riidellään ja ei tulla nähdyksi. Ei ole ihme, että moni alkaa ihmettelemään, että tätäkö elämän on tarkoitus olla. Jotain olennaista puuttuu. Ehkä se on vaatinut omakohtaisen kokemuksen siitä, että elin köyhyyden rajoilla ja vein pulloja kauppaan, jotta saisin ostettua ruokaa. Köyhyys opetti minulle tärkeitä asioita. Tärkeintä olis se, ettei raha vaikuttanut päivittäiseen kykyyni olla onnellinen. Pystyin iloitsemaan asioista ja tärkeimpiä olivat sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, ystävien ja perheen kanssa ajan viettäminen. Opin nauttimaan pienistä ilon hetkistä, kuten ajan viettämisestä uimastadionilla. Siitä onkin tullut minulle tärkeä paikka. Oppi...
Oletko tyytyväinen elämääsi? – Are you satisfied to your life?

Oletko tyytyväinen elämääsi? – Are you satisfied to your life?

Scroll down for the english translation   Lähestyvä kesäloma on aina hyvää aikaa pitää mietintätaukoa ja miettiä hieman omaa elämää taaksepäin, mutta myös elämää eteenpäin. Mihin ollaan tultu ja mihin suuntaan halutaan mennä. Itseltään on hyvä kysyä kysymyksiä, elänkö omannäköistä elämää ja elänkö elämää, johon olen tyytyväinen. Kiireessä ehdimme vain miettiä edessä olevan viikon tapahtumia, mutta emme ehdi antaa ajatusta sille, mihin suuntaan elämä oikein on menossa. Huomaamatta vuodet vierivät ja elämme ainaisen kiireen keskellä. Kesä on oivaa aikaa käyttää syvempien asioiden prosessointiin ja pohdintaan. Istu laiturinnokkaan tai rantatuoliin, yritä ottaa hetki jolloin saat olla ihan rauhassa. Asioita ei tarvitse miettiä kerralla, sillä voit pitää lyhyitä mietintähetkiä useana eri päivänä. Tärkeintä on, että mietit, missä haluaisit olla ja oletko tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseesi.     Monesti meillä on paha tapa syyttää olosuhteita ja ympäristöämme siitä, että elämä on kiireistä ja emme ehdi tehdä mitään meille oikeasti tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Näissä tilanteissa uhriutuminen on hyvin tyypillistä ja olen siihen itsekin sortunut. Olen ajanut itseni loppuun työllä, jolloin mieli kiristyi ja negatiivisuus valtasi ajatukseni. Lopulta kaikki kuormitti ja tuntui raskaalta. Syytämme ympärillämme olevia olosuhteita tai ihmisiä siitä, että kaikki on vaikeaa ja raskasta. Me itse olemme oman elämämme arkkitehteja. Jokainen rakentaa itse oman elämänsä sellaiseksi kun haluaa. Valta ja kontrolli on meillä itsellämme aina, oli sitten kyseessä esimerkiksi työpaikka tai parisuhde. Kukaan ei pakota meitä olemaan ikävässä parisuhteessa tai liian kuormittavassa työssä. Meillä on valta katkaista tai ainakin vetää rajat kaikille kuormittaville asioille, ihmis- tai työsuhteille. Voi olla, että elämäntapahtumien myötä vanhat asiat eivät tuokaan enää samalla tavalla positiivisia ajatuksia tai mielihyvää. Arvomaailma on saattanut muuttua ja siinä ohessa ajatukset, missä...
#olisinpatiennyt

#olisinpatiennyt

Paina otsikosta, niin koko teksti aukeaa. Päätin laittaa korteni kekoon Helsingin Sanomien Maaret Kallion haasteeseen #olisinpatiennyt. Se on erittäin arvokas ja merkityksellinen haaste. On paljon asioita, joita haluaisin sanoa tänään nuorelle Noralle. Itseasiassa olen joutunut käymään näitä asioita paljon läpi, sillä juuri tämä henkinen kasvuprosessi on ollut olennaisin aihe ja vaihe kasvamisessani siksi ihmiseksi kun tänä päivänä olen. Matka ei ole ollut helppo ja paljon töitä kulminoituu juuri lapsuuden aikaan. Kävin viisi vuotta psykoterapiassa, mikä on taas yksi aihe erikseen, mistä aion teille myös kirjoittaa. Se on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ja parhaimmista kokemuksista.     Olin nuorena hyvin kiltti ja kunnollinen tyttö. Minulla ei ollut murrosikää oikein ollenkaan. En seurustellut nuoruusiässä tai kapinoinut vanhempia tai auktoriteetteja vastaan. Nyt jälkeenpäin ehkä se olisi ollut joskus jopa tarpeen, jotta olisin päässyt purkamaan sisäistä tunnemailmaa ja ymmärrän kuinka tärkeä vaihe se on lapsen kehitykselle. En ollut koskaan mielestäni erityisen kaunis tai en osannut todellakaan nähdä itseäni sellaisena. Vihasin hampaitani, jotka myöhemmin kävin oikomassa. Olin myös hyvin laiha ja muodoton, mistä en pitänyt. En ollut missään erityisen hyvä rai lahjakas. Jouduin tekemään valtavasti töitä liikunnan ja koulun eteen, jotta pääsin tavoitteisiini. Täydellinen kasvualusta siis riittämättömyydentunteelle. Se, että menin urheilulukioon ja urheluopistoon, ei helpottanut tunnetta, että olisin ollut riittävä itselleni. Paineet ja vaatimukset itseäni kohtaan kasvoi. Tämä pitkälti selittää sen, miksi ajauduin fitnessmaailmaan. Lajiin, joka edustaa täydellisyyttä parhaimmillaan tai voisiko ehkä sanoa pahimmillaan. Muokkasin itseäni loputtomiin ja siltikään en ollut tyytyväinen itseeni. En silloin ymmärtänyt mistä oli kyse. Minun nuoruuden aikakausi oli vielä sitä, ettei lapsia tai nuoria ei kannustettu tai kehuttu. Piti olla nöyrä ja kiitollinen, eikä saanut kovasti kehua itseään.    ...
Äiti – Mom

Äiti – Mom

Scroll down for english translation   Lapsuudenkodin pitkä käytävä johti lastenhuoneesta vanhempieni makuuhuoneeseen. Lähes jokaikinen yö seisoin käytävän päässä ja huusin ”äiti tuu hakee!”, sillä en uskaltanut kävellä yksin käytävää makuuhuoneeseen. Äitini heräsi unesta ja tuli aina hakemaan minut viereensä. Tämä kuvastaa hyvin suhdetta äitiini elämän varrella.  Äidin rooli elämässäni on ollut merkittävä. Äiti on ollut suurin tuki, turva ja läheisin ihminen, jonka puoleen olen voinut vaikeimmissakin tilanteessa kääntyä. Minulla on ollut myös vaikeita aikoja äitini kanssa, niin kuin kaikilla. Nuorempana minulla ei ollut voimakasta murrosikää, sillä olin tyypillinen kiltti tyttö. Ehkä se olisi ollut tarpeellinen, sillä konfliktit on käyty myöhemmin. Koska suhde on ollut niin läheinen, ovat erilaiset tilanteet kärjistyneet konflikteiksi. Olen ymmärtänyt sen, että äiti on niitä ihmisiä, joille voin olla oma itseni, se kiukutteleva lapsi. Äiti antaa myös suoraa palautetta, jonka kuuleminen ja hyväksyminen ei aina ole miellyttävää. Ensimmäinen reaktio on usein se, että kiellän asian ja suutun. Pureskelen hetken asiaa mielessäni ja ymmärrän, että äidin pohjimmainen tarkoitus on ollut kuitenkin hyvä.  Asia minkä olen tehnyt selväksi on se, että meidän täytyy lapsina rakentaa oma elämämme, tehdä omat virheemme ja oppia. Vaikka kuinka äiti haluaisi meille parasta ja huolehtia, viime kädessä, me kuitenkin itse rakennamme oman elämämme. Erillisyyden ja rajojen ymmärtäminen on tärkeää. Uskonkin, että tämän asian hyväksyminen ja ymmärtäminen on myös helpottanut äitiäni. Ei heidän tarvitse aina auttaa ja huolehtia meidän asioista. Meidän lapsina pitää myös pärjätä omillamme. Elämä menee eteenpäin ja roolit vaihtuvat. Tulee sekin aika, kun me lapsina huolehdimme vanhemmistamme. Paljon on puhuttu mediassa siitä, millainen äiti on hyvä äiti. Mielestäni ei ole hyvän äidin kriteereitä. Jokainen on äiti omista lähtökohdistaan ja toimii niin kuin...
Vielä sana fitneksestä – A word about fitness

Vielä sana fitneksestä – A word about fitness

Rupesin ihmettelemään instagramin kuvakollaaseja ja miksi ihmeessä siellä oli niin paljon fitnesstyttöjen poseerauksia ja bikinikuvia. Niin joo, on se aika vuodesta, kun kevään kilpailut olivat Kulttuuritalolla. Siellä minäkin voitin Suomen Mestaruuden vuonna 2010. Olen itse ollut täysin ulkona kuvioista jo pitkään, mutta palasin hetkeksi ajassa taaksepäin menneisyyteen. Tulihan siinä maailmassa sentään vietettyä melkein 11 vuotta. Suomen Mestaruuden voittaminen oli suuri haaveeni. Kun saavutin tavoitteeni, minulle kävi hyvin tyypillisesti. Minut valtasi tyhjyydentunne ja aloin asettamaan itselleni melkin heti jo uutta tavoitetta. Olin perfektionisti ja suorittaja. Sain valtavasti tyydytystä ja adrenaliinia suorittamisesta ja saavuttamisesta. Ihmiset kovasti ihailivat itsekuriani, sillä fitnesskilpailijan elämä edustaa tämän päivän ihannetta: äärimmäistä tehokkuutta, timmiä ulkonäköä ja itsekuria. Totean usein tähän, ettei fitnesskilpailijan elämässä ole mitään ihailtavaa. Itseasiassa kilpailudieetin läpivieminen on paljon helpompaa, kuin normaali elämä. Tiedät pilkun tarkasti mitä syöt ja treenaat. Ihanteellinen elämä kontrollifriikille, joka rakastaa hallita kaikkea elämässään. Todellisuudessa elämää ei voi kontrolloida. Haasteellisin paikka oli kisojen jälkeen, jolloin tulisi kohdata ”vapaus”. Ei ruokavaakaa, ei kalorien laskemista, eikä treenien ohjelmointia. Se oli vaikeaa aikaa monen vuoden kilpailu-uran ja kontrolloinnin jälkeen. Vapaus tehdä mitä vaan tai olla tekemättä mitään. Haastavinta oli luopua fitnesskilpailijan tai urheilijan identiteetistä. Kysyä itseltään, kuka minä oikein olen? Niin monta vuotta olin määritellyt itseni suoritusten ja saavutusten kautta. Tämä oli syy, miksi lopettaminen oli niin vaikeaa. Oli helpompi astua uudelle kisadieetille, asettaa uusia tavoitteita ja jatkaa kontrollointia, kuin lopettaa ja kohdata normaali elämä ilman saavutuksia ja suorituksia. Mielessäni pyöri kysymys, mitä olisinkaan muiden silmissä kaiken jälkeen? Ajatus tuntui masentavalta. Nyt jälkeenpäin mietin, että minun varmaan olisi ollut helpompi astua normaaliin elämään, jos en olisi ollut niin kykeneväinen äärimmäiseen kontrolliin ja päättäväisyyteen. Nuorena tosin...