Aika palautua – It’s time for recovery

Aika palautua – It’s time for recovery

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta uni ja palautuminen, mutta näin joululoman alla ajattelin hieman kirjoittaa aiheesta uudestaan. Huomaan itse, että kiire on ollut marraskuusta tähän päivään aika kova. Jotenkin sitä valmistautuu pidempään lomaan ja haluaa saada asiat tehtyä. Huomaan, että lepo ja palautuminen sekä yöllä, että päivällä on ollut keskinkertaista. Aamulla on pitänyt herätä aikaisin, päivät ovat menneet työn vauhdissa ja loput työt ovat usein jääneet illaksi tehtäväksi. Olen oppinut tunnistamaan, milloin stressi alkaa vaivamaan, kun heräilen 4-5 aikaan aamuyöstä ihan virkeänä, vaikka yöunien kokonaiskesto on ollut reilusti alle 7 tuntia. On selvää, että joskus elämässä tulee eteen hektisempiä vaiheita, jolloin lepo ja palautuminen jäävät vähemmälle. Se on ihan normaalia. Olen käynyt itseni kanssa keskustelun, ettei pitkään kyseistä tilaa voi jatkaa. Muita merkittäviä asioita, joita olen pistänyt merkille on, että ruokahalu on selkeästi erilainen näinä päivinä. Illalla nälkä jatkuu napostelunälkänä, vaikka söisi normaalin päivällisen. Unen puutteessa elimistössä erittyy vähemmän leptiiniä ja enemmän greliiniä, mikä saattaa olla yksi syy ruokahalun lisääntymiseen. Eli pitkäaikaisen levon puutteessa, paino alkaa helposti salakavalasti nousemaan, vaikka liikkuisi normaalisti. Olen myös kireämpi tällaisina päivinä. Tuntuu, että pienetkin asiat tuntuvat ärsyttävän ja pinna on paljon lyhyempi. Myös vaativa aivotyö on haastavampaa.  Tuntuu, että ajatus katkeilee ja muisti pätkiin. Huomaan siis merkittävää suorituskyvyn ja mielialan laskua sekä elimistön toiminnan muutoksia. Teemme töitä enemmän ja nukumme vähemmän kun koskaan ja ruutuaika lisääntyy. Haluamme olla tehokkaita, treenata ja saada asioita aikaan, mutta pyhitämme levolle ja palautumiselle aikaa yhä vähemmän aikaa. Olemme jatkuvassa kierteessä, jossa aivojamme kuormitetaan liikaa. Jotain toimenpiteitä muutoksia tai aktiivisia päätöksiä on tehtävä. Tärkeintä olisi katsoa isoa kuvaa. Me emme voi korvata viikon huonoja yöunia viikonloppuisin tai loma-aikoina, vaan...
Vastuu elämästä – The responsibility for your life

Vastuu elämästä – The responsibility for your life

Olen pistänyt merkille, että ihmiset käyttävät paljon aikaa haaveiluun:  ”kunpa olisi aikaa tehdä itselle tärkeitä asioita, kunpa olisin hyvässä kunnossa, kunpa saisin nukkua enemmän, mutta kun…” Vallitsevaan tilanteeseen on aina jokin selitys. Monet tuskailevat arjen kiireiden kanssa ja yksinkertaisesti sen kanssa, että elämässä on liikaa asioita meneillään. Jos elämänlaatusi on merkittävästi heikentynyt, voit huonosti ja olet alkanut miettimään muutoksen tekemistä, on tärkeä ymmärtää muutama asia. Muutos vaatii aina motivaation, aktiivista päätöksentekoa, kompromisseja sekä vastuunottoa monen asian suhteen. Jokainen tietää, ettei muutos tapahdu itsellään. Usein kuulee sanottavan, että perheen kiireet vie niin paljon aikaa tai minulla on niin epäsäännöllinen työ, etten vaan kertakaikkiaan ehdi ja pysty toimimaan järkevästi. Usein keskusteluissa syy tilanteeseen löytyy aina itsensä ulkopuolelta. Kaikki vaihtoehdot ovat ikäänkuin mahdottomia. Näissä tilanteissa huomaamattasi aiheutat itsellesi lukon, joka estää sinua tekemästä muutosta. Alat itse elämään, selittämään ja uskomaan tätä tarinaa, jolloin siitä lopulta tulee sinulle totuus. Kannattaa miettiä tarkkaan mihin uskoo. Usein alamme selittämään itsellemme näitä tarinoita, sillä jokin osa meistä, joka ei halua muutosta, haluaa pysyä vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pidämme mieluummin kiinni tutusta, turvallisesta ja sellaisesta josta emme nauti, vaikka tuntemattomaan hyppääminen olisi monin verroin parempaa. Tässä tilanteessa on ensimmäiseksi hyvä käydä keskustelua itsensä kanssa, kuinka paljon oikeasti haluan muutosta ja mitä minä ylipäänsä haluan. On tärkeä ymmärtää, että me olemme täysin itse vastuussa omasta elämästämme ja siitä suunnasta, mihin haluamme sen menevän. Me emme voi uhriutua ja ajatella, että me emme voisi vaikuttaa asioihin ja siihen mitä elämässämme tapahtuu. Teemme kaikki päätökset ja valinnat itse. Jos työ tuntuu hallitsevan elämääsi, olet itse antanut sen hallita elämääsi. Jos koet, että ystävät vievät liian paljon aikaasi ja energiaasi, olet...
Yhdessä vai erikseen? – Together or not?

Yhdessä vai erikseen? – Together or not?

Viime aikana on ollut paljon artikkeleita sekä kolumneja rakkaudesta,  parisuhteista ja eroista, joissa käsitellään ongelmia ja syitä miksi usein ihmiset ajautuvat erilleen. Kirjoitan hieman omia näkemyksiäni ja asioita, joita olen havainnut omassa elämässäni ja myös katsellessani ympärilleni. Hyvä parisuhde on päivittäistä sitoutumista ja työskentelyä yhteisiä tavoitteita kohti. Se on arvo- ja ajatusmaailman yhteneväisyyttä sekä mielen joustavuutta  Jos katson itseäni yli kymmenen vuotta taaksepäin ihastumiset, rakastumiset ja ihmissuhteet ovat liittyneet kaikki tarvitsevuuteen ja riippuvuuteen. Minä tarvitsen sinua, jotta voisit tehdä minut onnelliseksi.  Toisesta on muodostunut ihannekuva, jollaisena toinen halutaan nähdä. Ajatus on usein se, että jos jokin asia alkaa toisessa ärsyttämään, se voidaan muuttaa. Toista kohtaan luodaan valtavasti vaatimuksia sekä odotuksia. Usein myös vääränlainen kiintymys- tai riippuvuussuhde tekee suhteen dynamiikasta todella haastavan. Toinen ikäänkuin on oman itsensä jatke.  Uskallan väittää, että monet suhteet ovat rakennettu sellaiselle pohjalle, että työ oman itsensä kanssa on kesken tai sitä ei koskaan ole edes aloitettu. Kun et tunne itseäsi, miten voisit olla tasapainoisessa suhteessa toisen kanssa? Miten voit tietää, millainen kumppanin tulisi olla, jos et edes tunne itseäsi? Erilaiset omat epävarmuudet ja kommunikaation puute aiheuttavat paljon ongelmatilanteita. Haavemaailmassa ideaalein tilanne olisi se, että kaikki kävisivät jonkin aikaa psykoterapiassa tai jollain muulla tapaa harrastaisivat itsetutkiskelua sekä olisivat muutamia vuosia yksin, ennen parisuhteen solmimista. Missä vaiheessa ihminen ehtii tutustua itseensä ja omiin ajatuksiinsa, jos parisuhde on alkanut nuoruudessa, jonka jälkeen on menty naimisiin ja lapset on saatu heti perään? Missä on tilaa kasvaa? Meidän ajatuksemme ja arvomaailmamme kehittyvät, kypsyvät ja muuttuvat kuitenkin vasta vuosien elämän myötä. Näissä pitkään jatkuneissa suhteissa kriisit ja kipuilut käydään usein ennemmin tai myöhemmin, koska kysymykset, kuka minä olen, mitä minä oikein...
Elämän merkityksellisyys – The meaningfulness of life

Elämän merkityksellisyys – The meaningfulness of life

Työn merkityksellisyydestä puhutaan nykyisin enemmän, mutta myös siitä, mikä elämässä on merkityksellistä. Luin hiljattain useampiakin artikkeleita FIRE- ajattelumallista (Financial Independency Retire Early), jonka filosofia perustuu siihen, että elämän merkityksellisyys tulee siitä, että halutaan saavuttaa taloudellinen riippumattomuus ja eläköityminen jo aiemmin. Aatteessa ollaan valmiita nipistämään elinkustannuksista ja säästämään, jotta kyettäisiin elämään ’’vapaata’’ elämää.  Merkitys elämään löytyy työn ulkopuolelta tai ainakin, että töitä tehdään vapaammin, taloudellisemmin ja määritellään itse miten paljon sitä tehdään ja missä. Elämäntapamme ovat muuttuneet, mutta myös tapamme tehdä töitä ja ylipäänsä suhtautuminen elämään. En tiedä katsonko itse maailmaa eri tavoin, nyt kun 40-ikävuotta tulee pian täyteen. Elämän rajallisuus on tullut vasten kasvoja, mutta huomaan myös, kuinka erilainen ajatusmaailmani on verrattuna aikaisempaan. Luin Helsingin Sanomista nuorten ajatuksia työstä ja siitä, mitä se heille merkitsee. Mielenkiintoista oli se, että nuorille pojille etenkin status ja taloudellinen menestys olivat tärkeitä asioita. Jotenkin nuorena sitä ajattelee paljon enemmän mainetta ja mammonaa. Pitkäjänteinen ajattelu ja itsensä miettiminen erilaisissa tilanteissa tulevaisuudessa on vielä haasteellista. Ajattelemme tällöin hyvin paljon omien vanhempiemme ajatusten mukaan. Pitäisi hankkia hyvä opiskelupaikka ja sen jälkeen kunnon työ. Monesti iän myötä uraorientoitunut elämä menettää kuitenkin merkitystään. Merkitys elämään tulee erilaisista asioista riippuen arvomaailmastamme. Jos merkityksellisyys tulee voimakkaasti statusten saavuttamisesta ja materiasta, voi yllättyä siitä, ettei näiden tavoitteiden saavuttaminen tee pidemmän päälle onnelliseksi. Monelle on jopa vaikea muuttaa omaa ajatustapaa, jos on ajatellut pitkään määrätyllä tavalla ja tavoitteet on asetettu korkealle. Saattaa olla kivuliasta huomata, ettei haluakaan samoja asioita, kun vanhemmat tai, että merkitys elämään tuleekin ihan erilaisista asioista kuin ennen. FIRE- ajattelu on mielenkiintoinen. Hienoa on, että ihmiset uskaltavat ajatella rohkeasti ja halutaan luoda erilainen sekä omannäköinen tulevaisuus. Työn ulkopuolelta löytyy...
Sopivasti töitä – Just enough work

Sopivasti töitä – Just enough work

Syksy tekee tuloaan ja on hyvä aika kääntää katseet työhön ja sen merkitykseen. Minun on pitänyt saavuttaa 38-vuoden ikä, jotta olen ymmärtänyt mikä on sopiva määrä töitä. Olen viimeisten 18-vuoden aikana tehnyt niin paljon töitä, etten tajua, miten se ei ole jättänyt minuun pahempia jälkiä. Pahimmillaan tein kahta työtä ja olin samaan aikaan kilpaurheilija. Lensin noin 3 aikaerolentoa kuukaudessa ja vapaapäivinä tein valmentajan sekä ryhmäliikunnanohjaajan töitä. Kilpailin myös samaan aikaan fitnessurheilijana ja pakkasin omat eväät mukaan Bangkokiin. En ole edelleenkään tähän päivään menessä pitänyt 4 viikon kesälomaa ikinä. En todellakaan pidä edellä mainitsemiani asioita ylpeyden aiheina, päinvastoin. Olen aiheuttanut itselle suunnattoman paljon kärsimystä, väsymystä ja fyysisiä oireita. Ainoa asia, mistä annan kiitosta itselleni on se, että kehoni on jaksanut kaiken tämän rääkin ja olen selvinnyt siitä suhteellisen pienillä vaurioilla. Olen myös hyväksynyt, että tämän kaiken piti tapahtua, jotta ymmärtäisin, miten rakennan elämääni tästä eteenpäin. Haluan myös oman kokemukseni kautta antaa ihmisille ajattelemisen aihetta. Olen miettinyt paljon sitä, miksi tein niin paljon töitä. Nuorena meille toitotetaan, että hyvä koulutus takaa hyväpalkkaisen työn, joka taas auttaa meitä elämään taloudellisesti turvattua elämää. Olihan taustalla myös suorittaja perfektionisti luonnetta, joka halusi todistella itselleen ja muille omaa riittävyyttäni. Fakta on kuitenkin se, että emmehän koskaan riitä itsellemme ulkoisilla asioilla todistelulla, sillä aina voi olla parempi. Achiever luonne haluaa jatkuvasti suurempia haasteita ja tehdä enemmän, joka tylsistyy toimettomuudesta ja ajasta, jolloin ei tarvitsisi tehdä mitään. Halusin olla tunnollinen ja saada paljon aikaan. Mitä enemmän sain aikaan, sitä enemmän tein.  Olin selkeästi tehnyt maksimimäärän töitä omaan kapasiteettiini nähden. Se sai riittää. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt suuren muutoksen elämääni. Olen jotenkin alkanut miettimään enemmän elämän rajallisuutta...