Tavoitteenasettelu ja tyytyväisyys itseensä

Olen pitkään miettinyt koko Personal Trainingia syvemmin ja mikä sen tarkoitus on. Selkeästi on huomattavissa, että ihmiset sijoittavat paljon terveyteen ja hyvinvointiin. Halutaan konsultoida ammattilaista, jotta tehtäisiin asiat mahdollisimman oikein. Se on erittäin hyvä asia ja työllistää meidän suurta Personal Trainereiden ammattikuntaamme. Personal Training on palvelu siinä missä kynsihuolto tai hieronta. Trendissä hankkia PT näkyy yhteiskunnan suuntaus: helppous ja suorittaminen. Jokaisella osa-alueella haluamme tehdä asiat täydellisesti, mutta haemme kaikella tällä myös tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Personal Trainerin työssä mielestäni tärkeää on se, että asiakkaalla on selkeä tavoite. Tavoitteita voi olla erilaisia: häät, urheilukilpailu, painotavoite, ulkonäkötavoite, hyvä olo jne. Olen huomannut työssäni, että asiakkaalla on usein kovasti halua päästä lopputulokseen, mutta toiminta ja siihen tarvittava motivaatio, ovat hieman hukassa. Olen miettinyt useasti, mistä tämä johtuu. Ehkä jo tavoitteenasettelussa tai lähtötilanteessa piilee ongelmansa. Perustilanne on usein tämä: asiakas voi huonosti, on tyytymätön itseensä ja kaipaa muutosta olotilaansa. Mikä on se ensimmäinen asia, mihin kiinnitämme huomiota?  Yleensä alamme pohtimaan, mitä voisimme tehdä ulkoisesti itsellemme. Jos juoksisin 3000m cooperissa, näyttäisin fitnesstähdeltä tai laihtuisin 30 kiloa, olisin parempi, onnellinen sekä tyytyväinen. Etsimme yleensä ratkaisuja onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen itsemme muuttamisesta hyvin pinnallisten tavoitteiden avulla. Oikeastaan ruokimme hyvin tiukkaan asetetuilla tavoitteilla suurempaa mahdollisuutta lopulta vaan pettyä itseemme. Usein eteen tulee tilanteita, jotka eivät edesauta tavoitteeseen pääsyä: yllättäviä juhlia, joudumme jättäämään kiireiden vuoksi harjoitukset välistä tai sairastumme. Jälkeenpäin olemme harmissamme ja soimaamme siitä usein itseämme. Lopulta olemmekin yhä  kauempana asetetuista tavoitteista, jolloin tyytymättömyys ja pettymys itseään kohtaan vaan lisääntyy entisestään: ”Olen niin huono, etten päässyt edes tuohon tavoitteeseen.” Kaikella tällä haluan sanoa sitä, että voisimme miettiä koko tavoitteenasettelua uudelleen. Kun olemme tyytymättömiä itseemme ja kaipaamme muutosta, voisimme alkaa...
Inhimillinen tekijä: kuka peilistäsi katsoo?

Inhimillinen tekijä: kuka peilistäsi katsoo?

Minua on pyydetty useaan mediaan ihan lyhyen ajan sisällä ja jotenkin tuntuu, että kehonkuvaan liittyvät keskustelut ovat nyt nosteessa ja pinnalla. Olen erityisen tyytyväinen siitä, että ihmisiä on alkanut huolettaa voimakas ulkonäkökeskeisyys ja sen leviäminen nuorten keskuuteen. Mediaa on alkanut kiinnostaa erilainen näkemys ja etenkin se, mitä fitness oikein on. Olin kuukausi sitten Inhimillinen tekijä- ohjelman kuvauksissa, jossa oli aiheena: kuka peilistäsi katsoo? Ohjelma näytettiin 7.11 ja 9.11 yleltä. Nyt sen voi katsoa yle areenasta: http://areena.yle.fi/tv/2270123   Menen viikon päästä puhumaan Terveystiedon Syysseminaariin liikunnan ja terveystiedon opettajille fitnessdieetistä ja siitä onko se hyvinvointia vai ahdistusta. Lajin ympärillä on ollut pitkään salaperäisyyden viitta ja nyt halutaan tietää, mitä laji oikeasti on ja millaisessa maailmassa kilpailijat elävät. Omakohtainen kokemukseni ja näkemykseni selvästi kiinnostavat. Kehonkuvaan liittyvistä asioista on alettu puhumaan enemmän, mutta tuntuu siltä, että se on edelleen kovin vaikea asia käsitellä. Vaikka puheet vääristyneestä kehonkuvasta on lisääntynyt, vaatimukset itseä kohtaan ovat edelleen ankarat ja itsekritiikkiä kuulee päivittäin. Tuntuu siltä, että ihmiset tiedostavat ongelman, mutta kehon ulkonäkö merkitsee kuitenkin vielä liian paljon. Se, että alkaisimme olemaan armollisia itseämme kohtaan ja hyväksymään kehoamme sellaisena kuin se on, vaatisi paljon tunteiden käsittelyä ja asioiden hyväksymistä. Monesti on helpompaa muuttaa itseään ja keskittää ajatukset ulkoisten asioiden muokkaamiseen, kuin se, että alkaisimme käsittelemään vaikeitakin tunteita ja asioita. Niitä riittämättömyyden tunteita ja tarvetta tulla nähdyksi sekä arvostetuksi. Onhan yksi meidän perustarpeista arvostetuksi tulemisen tarve. Tuntuu jotenkin siltä, että ihmiset puhuvat kovasti mindfulnessista ja itsetutkiskelusta, mutta tuntuu, että ne ovat liian usein hyvin pinnallisia puheita ilman todellista ymmärrystä mistä oikein on kyse. Pysähdyttäisiin tässä oravanpyörässä ja mietittäisiin, miksi suoritamme ja muokkaamme itseämme sellaiseksi kuin muut haluavat ja meiltä...