Irrottamisen vaikeus

Olen seuraillut jonkin verran blogikirjoittelua fitness aiheista ja nähnyt siellä jotain itselle tuttua menneisyydestä. Monet ovat isossa tienhaarassa, jossa tulisi tehdä radikaaleja ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Kisoja on mittarissa useita ja asiat eivät enää tunnu menevän niin helposti, kuin mihin ollaan totuttu. On tullut se hetki, että asiat monimutkaistuvat. Ehkä taustalla on, että ikää tulee lisää, arvomaailma muuttuu ja samat asiat eivät tunnu enää niin merkittäviltä kuin ennen. Siltikin näen sen kaiken tuskan ja rimpuilun itsensä kanssa, mitä vallitseva tilanne aiheuttaa. Muistan elävästi omat ajat silloin kun olin kilpaillut 10- vuotta ja motivaationi alkoi olla lopussa. Ajatukset seilailivat laidasta laitaan. Välillä olin valmis lyömään hanskat saman tien tiskiin ja välillä ajattelin, että kerran vielä. Mistä ne ajatukset sitten kumpusivat ja mitkä asiat olivat niiden takana? Kisaminä muodosti pitkälti minun identiteetin. Kaikki tunsivat minut fitnesskilpailijana. Olihan se ollut roolini ja elämääni kymmenen vuoden ajan. Todellinen minä hämärtyi ja aloin näkemään itseäni kisaminän kautta. Arvotin itseni hyvin pitkälle ulkoisen olemukseni ja urheilullisten suoritusten kautta. Olihan fitnesskilpailussa merkittävässä roolissa keho ja miltä se näyttää. Kun olin kisojen jälkeen normaalissa kunnossa, en ollut tyytyväinen. Haikailin aina sisimmässäni kisakuntoa ja rytmitettyä kisadieettiä ja sitten kisakunnossa olin liian väsynyt nauttimaan sen hetkisestä kunnosta ja haikailin syömisen ja normaalin elämän perään. Elämä oli yhtä vuoristorataa. Koko ajan oli tavalla tai toisella tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen. Sitä ajatteli niin, että vielä yksi kilpailu ja sitten olisin tyytyväinen ja voisin lopettaa. Eihän se todellisuudessa niin mennyt. Aina tuli uusia kisoja ja tavoitteita olla parempi. Jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä tilanne jatkui vuosi toisen jälkeen, koska ei ollut keinoja tehdä asialle mitään. Irrottaminen tuntui liian tuskalliselta. Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että...