Milloin riitän? – Will I ever be enough?

Milloin riitän? – Will I ever be enough?

Viime aikoina on paljon puhuttu loppuunpalamisista ja uupumuksesta. Siitä kärsivät aikuiset mutta myös nuoret. Ei ole ihme, sillä tahti yhteiskunnassa vaan kiihtyy. Nuorten pitää jo varhain päättää, mihin ammattiin haluavat keskittyä. Työssä vaaditaan ihmisiltä jatkuvasti enemmän. Yritykset eivät siitä tavallaan sano ääneen tai vaadi, mutta yksilö itse asettaa itselleen paineet, koska taustalla on pelko. Pelko siitä, että jos ei jaksa, joku muu tulee tekemään työt sinun puolestasi.  Urheilevat nuoret harjoittelevat yli kapasiteetin, käyvät koulua ja yrittävät pitää yllä sosiaalisia suhteita. Lapset alkavat jo hyvin varhain kasaamaan itselleen paineita menestyksestä. Aikuiset pohtivat vanhemmuutta ja pelkäävät virheitä kasvatuksessaan. Parisuhteissa ollaan törmäyskurssilla, kun odotukset ja todellisuus menevät ristiin. Kaiken tämän lisäksi, sorrumme vertaamaan itseämme muihin ja tunnemme itsemme vielä huonommiksi. Tämä kaikki lisää ahdistusta ja vahvistaa sisäistä riittämättömyydentunnetta.  Milloin minä riitän?

Haluan puhua riittämättömyydentunteesta. Sillä on juurensa lapsuudessa. Vanhemmuuden perusteena ja ihanteena on ehdoton rakkaus lasta kohtaan. Ehdoton rakkaus perustuu jokaisen ihmisen itseisarvoon. Jokainen ihminen on ehdottoman rakkauden arvoinen. Ihannetilassa lapsen ei tarvitse olla mitään, jotta hän on rakastettava. Todellisuudessa lapseen kohdistuu hyvin usein paineita, odotuksia ja toiveita. Osa vanhemmista käsittelee lapsiaan tiedostamattaan oma itsensä jatkeena. Tällöin lapsi kokee, että hänen täytyy olla jotain tai suoriutua tietyllä tavalla, jotta hän olisi rakastettava. Tämä sama ajatus voidaan viedä parisuhteeseen, jossa ehdoton rakkaus tulisi olla yhdistävä tekijä. On elintärkeää tietää olevansa arvokas ja rakastettava olento ilman, että tarvitsee täyttää toisen tarpeita tai olla jotain. Kuinka usein asetamme ehtoja ja vaadimme, että toisen täytyy täyttää tiettyjä odotuksia, tehdä meidät onnelliseksi tai toimia määrätyllä tavalla, jotta hän ansaitsisi rakkautemme.

Riittämättömyydentunne pysyy tiukasti elämän varrella mukana ja näyttäytyy esimerkiksi suorittamisena, oman itsensä pönkittämisenä erilaisilla pinnallisilla asioilla, vaikeuksina parisuhteissa ja vaatimuksina muita kohtaan. Sisällä jäytää jatkuva tunne, että pitäisi olla koko ajan enemmän ja parempi. On valtavan raskasta elää riittämättömyydentunteen kanssa, sillä tunne on pohjaton, ja se vie energiaa sekä saa meidät olemaan lopulta onnettomia. Tavoittelemme niin kovasti jotain, ja kun epäonnistumme, tunnemme itsemme arvottomiksi. Olisi ensisijaisen tärkeää tunnistaa tämä piirre ja tarkastella sitä lähemmin. Kun tiedostamme sen, on helpompi alkaa työstämään tunnetta. Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä tässäkään asiassa, sillä kyseessä on usein syvällä meissä oleva tunne. Muista myös läheisissä ihmissuhteissa tarkastella omaa toimintaasi. Asetatko ehkä huomaamattasi kumppanillesi tai lapsillesi odotuksia tai ehtoja? Mitä, jos lapsesi tai kumppanisi toiminta ei vastaakaan odotuksiasi tai toiveitasi? Rakastatko lastasi tai kumppaniasi ehdoitta? Tärkeä olisi ymmärtää, ettei veisi samaa perintöä eteenpäin omille lapsilleen, minkä ehkä itse on lapsuudessaan saanut. Kaikkein tärkein lähtökohta on kuitenkin rakastaa ja hyväksyä itsensä sellaisenaan, jotta kykenee rakastamaan muita ehdoitta.

Pienet päivittäiset positiiviset ajatukset ja hyväksyvämpi asenne itseään kohtaan vie sinua eteenpäin.

 

 5 vinkkiä, miten voit työstää riittämättömyydentunnettasi:

 

1. Ajatukset ovat vain ajatuksia. Joskus saatamme olla itsellemme todella kovia ja ankaria. Pitää muistaa, ettemme antaisi niin paljon valtaa negatiivisille ajatuksillemme. Ne ovat vain ajatuksia.

2. Meissä on enemmän hyvää, kuin huonoa. Jon Kabat-Zinn on todennut hyvin: ”niin kauan kun hengitämme, meissä on enemmän hyvää kuin huonoa.” Keskity siis hyviin puoliin  huonojen sijaan.

3. Anna itsellesi kiitosta. Me olemme ohjelmoituja antamaan itsellemme vain kiitosta silloin kun onnistumme ja rankaisemme itseämme epäonnistumisista. Olisi tärkeää muistaa, että työskentely kohti tavoitteitamme on itsessään jo tärkeä ja hieno asia, joista meidän tulisi kiittää päivittäin itseämme.

4. Itsensä rakastaminen. Olet riittävä sellaisena kun olet.  Muistuta itseäsi päivittäin, että olet rakastettava. Itsensä rakastaminen on helpompaa päivä päivältä, kun muistutat siitä itseäsi.

5. Ole tyytyväinen siihen, missä ja mitä olet nyt. Jos emme kykene olemaan tyytyväisiä itseemme ja elämäämme tässä hetkessä, on vaikea olla tyytyväinen siihen myöskään tulevaisuudessa. Anna itsellesi kiitosta tästä hetkestä.

 

 

Translation:

WILL I EVER BE ENOUGH

 

Lately there has been a lot of discussion about increased amounts of burn outs among adults and young people. Young people are having to take career decisions early and adults are working like crazy because they are afraid of falling off the wagon and that somebody else will replace them. Young athletes train hard, study and try to maintain social relationships. They are feeling a lot of pressure coming from school, coaches and parents. At the same time parents are stressing about how to be a perfect parent. In romantic relationships the reality doesn’t meet the expectations and then above all we are comparing ourselves to others. The anxiety and feeling of not being enough is growing. Will I ever be enough?

I want to talk about feeling of insufficiency. The roots are usually in our childhood. The base for parenthood is the unconditional love to their children. To love unconditionally simply means that parents accept their children completely and without restrictions or stipulations. The child needs to experience total acceptance from both parents. There can be something about their child that does not meet parents’ expectations and in these cases the parents can cause the child to realize that his or her acceptance is conditional. You must view them as a unique individual not as an extension of yourself. The same rule applies for romantic relationships. Unconditional love is the foundation of a balanced relationship. It is essential in a relationship that the other feels being loved and respected as they are without conditions and boundaries.

The feeling of insufficiency is present in our lives from the childhood to adulthood if we don’t do anything about it. We easily start to hide the feeling of not being enough by achieving more or we start to fill our lives with material objects, toxic emotions, superficial friendships, excessive work, and other unnecessary, even harmful items that create the illusion of fullness. But in the end we are empty inside and our life becomes unhappy. Our hidden beliefs result in thoughts of being a failure and create emotions of unworthiness. It is crucial to recognize the feeling of insufficiency because then you can start to dig in deeper to this feeling and start to do something about it. Try also to examine yourself how are you acting in your closest relationships. Do you love your kids or partner unconditionally or are you setting boundaries or conditions? You should make conscious decisions about what practices you want to repeat, and not repeat, with your own children and thinking about your own childhood experiences can help you become more aware of the meaning behind your reactions toward your own child. The most important thing is to love yourself so that you can love others unconditionally.

 

5 ways to be more acceptable and compassionate to yourself:

 

1. Thoughts are just thoughts. We tend to judge ourselves and give power to our negative thoughts. Just remember that thoughts are just thoughts. They are not the same as you.

2. There’s more right than wrong with you.  We always forget the good things in ourselves and remember and emphasize our flaws. Jon Kabat-Zinn stated that as far as you are  breathing, there’s more right than wrong with you.

3. You have to accept and make peace with the “now” before you can feel satisfied with the ”future”. If we can not be satisfied with ourselves and our lives now, it is difficult to be satisfied later.

4. Love Yourself. Try to remember to love yourself everyday or at least remind yourself to have some positive thoughts of yourself during the day.

5. Give yourself appreciation everyday. We tend to give ourselves appreciation and positive feedback only when we are succeeding. What we don’t  realize is that working toward our goals and being willing to put ourselves out there are accomplishments within themselves, regardless of how many times we fail. So give yourself appreciation for coming far as you have.

 

 

Photo by: Erika Törrönen (@fitnessandphotography)

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *