Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

Valitammeko vatsa täynnä? – Do we complain with our bellies full?

English translation available if you scroll down

Olen kirjoittanut lähinnä liikunnasta, ravinnosta ja henkisestä hyvinvoinnista, mutta hyvinvointi ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, joten päätin kirjoittaa hieman erilaisesta aiheesta. Helsingin sanomat teki niukkuuskyselyn talousahdingossa elävistä ihmisistä. Miten tämä on mahdollista maailman onnellisimmassa maassa?? 

Rupesin miettimään asioita ja mieleeni tuli hyvin ristiriitaisiakin ajatuksia liittyen taloudelliseen niukkuuteen. Toisaalta olen sitä mieltä, että tulot jakautuvat hyvin epätasaisesti ja eriarvoisuus kasvaa, mutta otin kuitenkin hieman erilaisen näkemyksen asiaan, sillä olen nähnyt läheltä ihmisiä paljon vaikeammissakin tilanteissa, kuin Suomessa parhaillaan kuvaillaan. Mietin kovasti mistä suomalaisten tyytymättömyys, synkät mielikuvat sekä ajatukset oikein kumpuavat. Suomalaista mentaliteettia kuvastaa kateus ja negatiivisuus. Uskallan väittää, että asenteella ja mielialalla on paljon tekemistä sen kanssa, miten pahaksi oma niukka taloudellinen tilanne koetaan. Vertaamme itseämme muihin ja koemme sisäistä huonommuudentunnetta. Kun jatkuvasti korostamme Suomen erinomaisuutta, onnellisuutta ja sitä, että meillä on asiat hyvin, voi jollekin olla vaikea hyväksyä, etteivät asiat olekaan omassa elämässä niin hyvin. Koetaan, että ollaan epäonnistuneita, kun ei pärjätä hyvinvointivaltiossa niin kuin pitäisi ollakseen kunnon kansalainen. Oma tilanne tuntuu pahemmalta mitä se todellisuudessa on, sillä vertaamme itseämme parempituloisiin tai menestyjiin.

On totuttu elämään hyvinvointivaltion tietyntasoista elämää, josta joudutaankin ehkä elämänmuutosten myötä tinkimään. Niukka elämä ja luottotietojen menetys hävettää ja tuntuu pelottavalta maassa, jossa taloudellista turvaa ja hyvätuloisuutta ihannoidaan. Suomessa hävetään sitä, ettei ole varaa tai podetaan syyllisyydentuntoa veloista tai maksamattomista laskuista. Kun ihminen ei ole joutunut oikeasti kokemaan äärimmäistä taloudellista tiukkuutta, tulotason äkillinen pienentyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, koska suomessa korostetaan niin paljon taloudellisen turvan tärkeyttä ja rahan merkitystä. Suomalaisten arvomaailmassa rahalla ja taloudellisella turvalla on liian suuri merkitys. Yhteiskunnassamme onnellisuus liitetään ajatukseen, että pitää pystyä elämään tietyntasoista elämää, jossa määrätyt asiat ovat turvattuja. Hesarin artikkelista paistoi se läpi, että ikäänkuin ihmisten elämässä ei olisi mitään merkityksellistä, kun ei ole varaa. Fakta on, että näin suomalainen ajattelee. Olemme kadottaneet kyvyn tuntea merkityksellisyyttä, kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Elämä kun ei ole itsestäänselvyys.

Todellisuudessa ihminen pystyy olemaan onnellinen päivittäisessä elämässä jopa äärimmäisessä taloudellisessa niukkuudessa tai vaikeissa olosuhteissa. Viktor E. Frankl pystyi olemaan onnellinen keskitysleirillä, vaikka menetti kaiken elämästään, sillä kukaan ei voi viedä sitä, miten päätämme suhtautua asioihin. Afrikasta etelä-amerikkaan tuodut orjat lauloivat paljon. Yhteiset lauluhetket toimivat: se kuka laulaa työntää surut pois. Mielialalla ja asenteella on suuri vaikutus siihen, miten suhtaudumme tilanteeseen. Joku voisi todeta tähän, ettei laulu auta, jos laskut ovat maksamatta ja ei edellämainittuja asioita voi verrata Suomen tilanteeseen. Kannustan kuitenkin viemään ajatusleikin loppuun asti. Mitä sitten käy, jos laskut on maksamatta? Mitä peruuttamatonta sinulle tapahtuu? Tulisinko toimeen pienemmällä? Tällaisessa tilanteessa joudumme luopumaan asioista ja elämä vaatii erittäin tarkkaa laskemista sekä karsintaa totutuista mukavuuksista. Kaikista tilanteista vaan ihme ja kumma selviää. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, asenne ratkaisee paljon. Kun mennään äärimmäisyyksiin, ihmisen riittää pitämään hengissä kaksi kuppia riisiä päivässä, muutama litra vettä, hammastahna, saippua ja kaikki muu on ylellisyyttä. Se, että onko tuollainen elämä hyvinvointivaltion elämää, on toinen juttu. En myöskään halua väheksyä pienituloisten kokemuksia, vaan halusin esimerkillä tuoda esille sen, että vaikka ihmiset saisivat kuinka paljon lisää rahaa, tukia tai parempaa elintasoa, olisi osa ihmisistä silti tyytymättömiä. Ongelmat ovat syvemmällä ihmismielessä. 

Eihän maailman onnellisimmassa maassa pitäisi olla ihmisiä, jotka hautovat itsemurhaa taloudellisen tiukkuuden takia. Aika mitätön on oman hengen arvostus, jos se laitetaan vaakakuppiin materialististen asioiden kanssa. Jaksan aina ihmetellä, miten ihmiset muualla pärjäävät ja ovat tyytyväisempiä, vaikka olot olisivat ankeammat. Artikkelista näkee sen, etteivät ihmiset voi Suomessa hyvin. Rikkaat kahmivat itselleen enemmän ja pienituloiset valittavat tilannettaan. Valitetaan vatsa täynnä, sillä yltäkylläisyydessä eläviltä puuttuu kyky olla tyytyväisiä vähempään ja kyky löytää onnea siitä mitä sillä hetkellä on.

 

 

Translation:

DO WE COMPLAIN WITH OUR BELLIES FULL?

I usually concentrate more on topics like training, nutrition, life and health but I am really interested of well-being and different matters in the society, so this time I decided to write about a little bit different topic.

Helsingin Sanomat made a scarcity survey and article of people in Finland living in a financial crisis. How is this possible in the happiest country in the world ??I began to think about, and I also had very contradictory thoughts about economic scarcity in Finland. On the other hand, I believe that the revenues are very unevenly distributed and inequality is growing, but I took a slightly different view of the matter, as I have seen close a lot of people even in difficult situations, as currently described in Finland. I am very concerned about the dissatisfaction of the Finns and where does it come from. Jealousy and negativity describes the Finnish mentality. I think that attitude and mindset have a lot to do with how people perceive their tight financial situation. In Finland we compare ourselves to others and experience the inner feeling of inferiority. When we constantly emphasize Finland’s excellence, happiness and the fact that we have are the best country in the world, it may be difficult for someone to accept that things are not so good in their own lives. They feel that they are unsuccessful citizens when they fail in a welfare state. My own situation feels worse than what it really is, because we compare ourselves to better-earned or successful ones.

People are used to live a certain level of life in a welfare state, which may need to be compromised by changes in life. The financial insecurity and the loss of credit data are frightening in a country where economic security and well-being are admired. In Finland people feel guilt on debts or unpaid bills. When a person has not really experienced extreme financial problems, the sudden drop in income levels seems irresistible, as Finland places so much emphasis on the importance of economic security and the importance of money. In the Finnish world of value, money and financial security are too important. In our society happiness is associated with the idea of being able to live a certain level of life in which certain things are secure. The Helsingin Sanomat article show that, as if there was nothing meaningful in people’s lives if they didn’t have money. The fact is that this is how the Finns think. We have lost the ability to feel meaningfulness, gratitude and satisfaction. We should remember that life itself is not self-evident.

In reality, man can be happy in daily life, even in extreme economic scarcity or difficult circumstances. Viktor E. Frankl was able to be happy in the concentration camps, even though he lost everything in his life, because no one can take the ability of thoughts away from you. Slaves from South Africa to South America sang a lot. Common song moments work: the one who sings push the sorrows away. This is an indication that the mood has a great impact and how we deal with things. Someone could disagree and say that the song does not help if the bills are unpaid and these events in the past cannot be compared to the situation in Finland. However, I encourage you to take your thoughts to the end. What happens if the invoices are not paid? What happens to you actually? Could you live with less? In such a situation, we have to give up things and life requires a very precise calculation as well as the elimination of accustomed goods. Of all situations, you will survive. As cliché as it sounds, the attitude solves a lot. When we go to the extreme, man is enough to survive daily with two cups of rice a day, a few liters of water, a toothpaste, a soap and everything else is a luxury. Another question is that should we live this kind of life in a welfare state. Nor do I want to ignore the experiences of people living in scarcity, but I wanted to give the example to show that even if people were getting more money, subsidies or a better standard of living, some people would still be dissatisfied. The problems are deeper in the human mind.

The happiest country in the world should not have people thinking about  suicide because of financial problems. The appreciation of one’s spirit is very low if it’s placed in the same basket with materialistic things. Always wonder about how people are doing elsewhere and are more satisfied, even if conditions were worse. The article shows that people in Finland are not satisfied and feeling well. The rich grabs themselves more and the low income population complain. Actually people in Finland complain with their bellies full, for those who live in abundance lack the ability to be content with less and the ability to find happiness at the moment.

 

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *