Mitä jooga opetti minulle – What yoga taught me

Menin aikanaan Tulijoogaan joogatunnille, koska halusin kaikelle intensiiviselle liikunnalle vastapainoa. Elämäni oli pikkuhiljaa menossa siihen suuntaan, että kaipasin arkeeni rauhoittumisen hetkiä lisää. Mietin myös, että joogalla saattaisi olla positiivisia vaikutuksia kehooni, etenkin selkääni, joka välillä ilmoitteli pienillä kivuilla

Nyt parin vuoden jälkeen, olen yllättynyt siitä, millä tavoin jooga on vaikuttanut minuun ja mitä olen sen avulla oivaltanut itsestäni. On hyvin tyypillistä, että jooga mielletään ainoastaan fyysisenä harjoituksena, jolloin keho ja mieli irrotetaan toisistaan. Ihmiset eivät ole rehellisiä itselleen, minkä takia he oikeasti tulevat joogaan tai samalla tavoin kuin minä, eivät ole vielä ymmärtäneet joogaan päämäärää. 

Oppi numero 1. Olen hyvin herkkä äänien ja häiriötekijöiden suhteen. Kun oppilaat tulevat saliin rauhoittumaan ennen tunnin alkua, huomaan välittömästi kanta-astujat, ne jotka paiskaavat matot äänekkäästi auki rullasta ja he jotka täyttävät vesipulloja kovaäänisesti muista välittämättä.  Tunnin edetessä on myös niitä, jotka heiluvat ja päättävät lähteä kesken harjoituksen liikkumaan salissa. Nämä henkilöt saivat minut sisällä suunnattoman raivon valtaan. Mielessä laukkasi kysymyksiä, miksi nämä ihmiset tekevät noin? Miksi he eivät ovat huomioon muita? Miten he voivat olla niin ajattelemattomia? Meni kauan, ennen kuin sain vastauksen kysymyksiini. Ymmärsin tämän asian liittyvän samoihin asioihin, joiden kanssa kamppailen myös normaalissa elämässä. En voi vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset toimivat. Voin käyttää loputtoman määrän energiaa siihen, että hermostun jokainen kerta, kun salissa on häiriötä, mutta asia ei tulisi muuttumaan. Ainoa asia mihin voin vaikuttaa, on se, miten suhtaudun asiaan ja annanko sen häiritä itseäni. Voin valita joko sen asenteen, että menetän monta kertaa viikossa hermoni tai sitten käännän keskittymiseni enemmän itseeni, hengitykseeni ja siihen, miten voisi hallita omia tunteitani paremmin. 

Oppi numero 2. Kun joogasalissa on lähes 40 astetta ja hikoilun määrä on valtava, pistetään keho ja mieli monellakin tapaa koville. Usein ohjaaja puhuu tunnin aikana siitä, että kaikenlainen oheistouhuaminen on turhaa, ja mitä rauhallisempana pysyy, keskittyy omaan harjoitukseen sekä hengitykseen, sen paremmin selviää jokaisesta asanasta. Jooga on jatkuvaa mielen ja kehon vuoropuhelua. Keho huutaa:” tee jotain, että tämä tuska loppuu, lopeta nyt hyvä ihminen tähän!!”. Epämukavuuden sieto on haastavaa. Tekisi mieli tarttua suurimpaan turvaan, juomapulloon tai alkaa haromaan hiuksia sekä korjaamaan ponnaria. Ne eivät kuitenkaan pidemmän päälle ole kestäviä ratkaisuja, eikä harjoitus tule helpottumaan. Jos keskeytät jokaikinen kerta vaikeassa paikassa, et pääse koskaan siitä vaiheesta yli. Sama kun normaalissa elämässä. Ympärillämme on jatkuvasti häiriötekijöitä, jotka yrittävät katkaista meidän keskittymistämme. Olemme yhä kärsimättömämpiä ja reagoimme erilaisiin ärsykkeisiin herkästi. Emme jaksa keskittyä pitkäjänteisesti mihinkään ja toimintamme on impulsiivisempaa. Sitä yrittää keinolla millä hyvänsä vältellä epämukavia asioita ja tehdä sen sijaan jotain muuta. Nämä muut toiminnot eivät kuitenkaan ratkaise vaikeaa asiaa, vaan se on edelleen olemassa. Tai sitten jokainen kerta tiukassa ja epämiellyttävässä tilanteessa luovutat puolessa välissä, etkä edes yritä loppuun asti. Kun kohtaan vaikean hetken joogassa, jolloin sydän hakkaa täysillä ja salissa on tukalan kuuma, alan keskittymään enemmän hengitykseeni ja sen virtaamiseen. Asanojen välissä keskitän katseeni yhteen pisteeseen ja vain hengitän liikkumatta. Hengitys on ihmeellinen asia. Menee hetki ja epämukavuus on poissa. Normaalissa elämässä, jos edessä on tiukka paikka, usein keskittämällä ajatukset hengitykseen, pystyy rauhoittumaan ja pääsemään monista tilanteista yli. Ne ovat usein vain tunteita, joista pääsee yli.  

Oppi numero 3. Yksi Tulijoogan ohjaajista kerran mainitsi mieleenpainuvat sanat: nyt on hyvä aika jättää ego oven ulkopuolelle ja kunnioittaa sekä kuunnella omaa kehoaan. Osa asanoista on haastavia, joiden täydelliseen hallintaan menee vuosia aikaa ja osaan ei tule koskaan pääsemään. Suorituskeskeiselle luonteelle tietysti kaikki otetaan haasteena. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, että jokainen kerta joogassa oli erilainen ja olosuhteet olivat myöskin erilaiset (kuumuus, kosteus, oppilasmäärä). Kun on kyse hyvin kovasta harjoituksesta, ollaan kehon kanssa äärirajoilla. Bikramissa mennään äärimmäisen liikkuvuuden ja isometrisen lihasjännityksen välissä, joten opit hyvin nopeasti tunnistamaan, missä menee kehosi rajat. Jos satuin jossain liikkeessä menemään yli kapasiteettini, ego edellä, seuraavana päivänä keho saattoi olla väärällä tavalla kipeä. Tämä pätee myös kaikkeen tekemiseen elämässä. Oman itsensä kuuntelu ja kunnioittaminen, on ensisijaisen tärkeää. Olen myös huomannut paljon työelämässä, että tärkeää ei ole suorittaminen ja jonkun asian saavuttaminen, vaan se, että nauttii jokaisesta hetkestä sellaisena kun ne ovat. Hyväksyy itsensä myös keskeneräisenä. ”Tänään on tällainen päivä, mutta se riittää, ei tarvitse yrittää enempää.”

En olisi osannut joogaan tullessani ajatella, mitä kaikkea se on minulle opettanut. Mutta omat havainnot tukevat sitä, mitä joogan päämärästä puhutaan. Jooga on ennenkaikkea mielen harjoitus. Aistien vapaata hallintaa. Sana ”yoga” on sanskritin kieltä ja merkitsee yhteyttä. Tällä tarkoitetaan yhteyttä omaan itseen. Harjoituksessa liittyvät toisiinsa keho, mieli ja hengitys. Toisaalta jooga tarkoittaa myös hyvää sosiaalista yhteyttä. Jooga merkitsee kokemusta omasta itsestä. Joogassa voi löytyä levollinen mieli ja tasapainoinen keho. Kun on sopusoinnussa itsensä kanssa, se usein heijastuu myös ympäröiviin ihmissuhteisiin

English translation: 

WHAT YOGA TAUGHT ME

I went to Tulijooga, because I wanted a counterbalance to all my intense exercises. My life was slowly going to the direction that I wanted more moments of rest daily. I also thought that yoga might have a positive effect on my body, especially my back, which occasionally reported some pain. Now, after a couple of years, I am surprised at how yoga has affected me and what I have realized. It is very typical that yoga is perceived only as a physical exercise, where the body and mind are separated. People are not honest to themselves why they really come to yoga or just like me, have not yet realized the purpose of the exercise.

Lesson number 1. I am very sensitive to noise and interference factors. When students come to the room to calm down before the beginning of the hour, I immediately notice the loud heel steps, those who drop the carpet loudly from the roll, and the ones who fill the water bottles loudly without taking others into account. As the hour progresses, there are also those who are restless and decide to walk in the middle of the exercise to move in the room. These people got me inside the enormous rage. In the mind, you ran into questions, why do these people do this? Why are they not considering others? How can they be so selfish? It took a long time before I got the answer to my questions. I understood this thing related to the same things I struggle with in normal life. I can’t change how other people decide to do. I can use an endless amount of energy to get nervous every time there is a disturbance in the room, but that is not going to change. The only thing I can do is how I deal with my emotions and reactions. I can choose either the attitude of losing my nerves many times a week, or I can turn my focus more on myself, my breathing, and how I can manage my own feelings and reactions better.

Lesson number 2. When there is almost  40 degrees in the yoga room and the amount of sweating is huge, the body and mind are challenged in many ways. Often, the instructor says that all kind of hair correction, wiping the sweat or moving in the room is useless and the more peaceful and focused you are in your own exercise and breathing, the better you get out of the exercise. Yoga is a continuous dialogue between the mind and body. The body shouts to your mind, “what are you doing to me, do something to end this pain, stop now!!” Tolerance of discomfort is challenging. Would love to grab the biggest reliever, the bottle of water or start touching your hair and put your top in place. However, they are not sustainable solutions, cause exercise will not get any easier. If you stop every time in a difficult moment, you’ll never get over that stage. Same as in normal life. You often try by any means to avoid uncomfortable things and do something else instead. However, these other functions do not solve the difficult issue, which still is there. Or, every time you are in a tight and unpleasant situation, you give up halfway and don’t even try to finish. If your mind is strong, your body will survive. When you are in a challenging moment in yoga, when your heart is beating and the room is hot, the lesson is to focus more on my breathing and its flow. Between the asanas I focus on one point and just breathe. Breathing is a wonderful thing. And soon you realize, the moment of discomfort is gone.

Lesson number 3. One of the instructors at Tuulijooga once mentioned important words: now is a good time to leave the ego outside the door and respect and listen to your own body. Some of the asanas are challenging, some needs year of intense training, and some will never be reached. Of course me, the performance-oriented person took it as a challenge. However, I noticed very quickly that every time the yoga class was different and the conditions were also different (heat, humidity, number of students). When it comes to a very hard exercise, we are at the limits. Bikram is a combination of extreme mobility and isometric muscle contraction, so you will quickly learn to recognize your limits. If I happened to go too far with the movement, listening to my ego, the next day I felt sore. This also applies to everything you do in life. Listening and respecting yourself should be your priority. I also noticed that in the work life it’s not about the performance and the achievements, it’s about the fact that enjoy every moment as they are. Also accept yourself as unfinished.

I wouldn’t have ever thought what the yoga taught me. But my own observations support what is being said about the purpose of yoga. Yoga is, above all, the exercise of the mind. Free control of the senses. The word “yoga” is Sanskrit and means connection. This means connection with one’s self. The exercise involves body, mind and breathing. On the other hand, yoga also means good social connection. Yoga is an experience of yourself. Yoga is a restful mind and a balanced body. When you’re in harmony with yourself, it is often reflected in your relationships.

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *