Yle A-talk, keskustelua Fitnessbuumista

Eilen oli mielenkiintoinen keskustelu fitnessbuumista A-talkissa:

 http://areena.yle.fi/tv/atalk

Oli hyvä porukka kasassa. Takahuoneessa huomasimme, kuinka juttu luisti ja puhuimme samasta asiasta. Oli mukava huomata, että loppujen lopuksi me kaikki olemme samassa veneessä ja ne ovat asiat jotka tappelee, ei ihmiset. Tämä olisi hyvä monen muunkin ymmärtää kirjottaessa palautteita ja blogeja eteenpäin. Olenkin ihmetellyt, mistä se valtava viha, oikeassa olemisen tarve ja mielipiteiden runnominen läpi fitnessmaailmassa kumpuaa? Toki oli asia, mikä tahansa, jos elät intensiivisesti jossain mukana, sinun täytyy siihen uskoa. Olisihan se ihan epätodellista, jos ihmiset alkaisivat kyseenalaistamaan omaa juttuaan. Mutta miksi se kritiikin vastaanottaminen on niin vaikeaa? Osutaanko tässä nyt johonkin arkaan kohtaan ja defenssit iskee päälle? Ihan kun olisin loukannut kilpailijoita henkilökohtaisesti kertoessani omasta kokemuksestani. Tunnistan itse noin muutama vuosi takaperin eläessäni fitnessmaailmassa, että minulle olisi ollut ihan turha tulla sanomaan mitään fitneksen haitoista tai lajin huonoista puolista. Olisin vastustanut lujasti ja keksinyt argumentit lajin puolesta. Vai onko tämä kaikki sitä, että haluaa sulkea määrätyt asiat pois? Ehkä se muistuttaa jostain ikävästä tai osuu itselle arkaan kohtaan.

Olen todennut sen useasti, että jokainen tekee omat ratkaisunsa. Kukaan ei voi vaikuttaa yksilöiden ratkaisuihin. Olen kertonut oman mielipiteeni lajista ja sen mahdollisista riskeistä oman, tärkeän kokemukseni kautta. Sanoinkin julkisesti, että Ulla- Riitta Koskisen avautuminen illuusiosta, oli todella tärkeää. Se oli ensimmäinen kova avautuminen siitä, että mitä todellisuudessa fitness on. Liian pitkään on laji on edustanut terveyttä ja hyvinvointia. Tässä ollaankin minun viestini ytimessä: fitness on hyvin kaukana terveydestä ja hyvinvoinnista ja lajin riskeistä pitää pystyä puhumaan avoimesti. Jos riskeistä huolimatta olet valmis harrastamaan lajia, se on jokaisen henkilökohtainen päätös. Oikeastaan tässä tapauksessa on kyseessä syvempi arvokeskustelu. Mitä asioita ja arvoja kukin pitää itselleen tärkeänä tässä elämässä?

Olen myös huomannut kuinka tärkeä on oma kokemus ja tarina. Se on ollut merkittävä ajatellen ihmisiä, jotka ovat painineet samojen ongelmien kanssa. He ovat kyenneet samaistumaan ja ymmärtämään, etteivät ole asian kanssa yksin. Fitnessmaailmasta on tullut paljonkin henkilökohtaista palautetta, jossa monet myöntävät kärsineensä samoista asioista. Ihmettelen vain sitä, että miksi näistä asioista on niin vaikea puhua? Miksi on niin vaikea olla vain ihminen ja myöntää sen, että kaikki ei ole ehkä mennyt ihan putkeen tai ettei tämä ollutkaan ihan hyvä asia lopulta? Ihmiset kokevat, että kun myöntää olevansa heikko, olisi jotenkin huonompiarvoinen ihmisenä. Suojellaan haurasta sisintä kovalla ulkokuorella viimeiseen asti. Koko elämä on oppimista ja voin sanoa, etten olisi tässä puhumassa näin, ilman 11 vuoden kokemusta kisaamisesta. Sen matkan avulla opin ymmärtämää paremmin, mistä tässä kaikessa on oikein kyse.

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *