Kehonpainoharjoittelu ja uinti

Olen alkanut enemmän tarkastelemaan kehonpainoharjoittelua hyvin kokonaisvaltaisena liikuntamuotona. Se kehittää tasapainoa, liikkuvuutta, voimaa sekä koordinaatiota. Eri urheilulajien edustajat ovat käyttäneet jo vuosia toiminnallista harjoittelua fyysiikan kehittämiseen huippuunsa. On tehty erilaisia kuntopiirejä sekä keppijumppaa. Vuosien myötä ollaan tultu yhä tietoisemmaksi siitä, millä tavoin kehoa tulisi kehittää, jotta päästäisiin huippusuorituksiin. Tärkeintä kaikessa lajiharjoittelussa on muistaa se, että lajiominaisuudet eivät saisi missään muodossa kärsiä ja kaiken harjoittelun tulisi tukea suoritusta. Kehonpainoharjoittelu sopii erittäin hyvin monen urheilulajin, uskallan sanoa jopa, että jokaisen lajin oheisharjoitteluksi. Siinä vahvistetaan niitä ominaisuuksia, joita tarvitaan lajinomaiseen suoritukseen. Yksi tärkeimpiä asioita on juuri liikkuvuuden parantuminen, joka vaikuttaa suoraan suoritukseen.

Innostuin itse kaivamaan vanhan harrastuksen, uinnin naftaliinista ja käymään hallilla 2-3 kertaa viikossa. Uinti on laji, joka on hyvin spesifi, sillä elementtinä vesi on poikkeava maalla tehtävistä harjoitteista. Vesi keventää painoa, mutta liikkuminen siellä vaatii voimaa mutta erityisesti myös hyvää tekniikan hallintaa. Vedessä voit tuhlata valtavan määrän energiaa pääsemättä kunnolla eteenpäin. Räpiköinti kuluttaa energiaa, jolloin hengästyt ja hengittäminen sujuvasti kärsii. Yleisimpiä virheitä uinnissa on pään asento, kehon pyöriminen vedessä sekä potkun ja käsivedon tehottomuus ja ajoitus. Kun yksi asia on pielessä vedessä, vaikuttaa se seuraavaan ja oravanpyörä on valmis. Oikeanlaisen tekniikan opettelu onkin mielekkään uinnin ehdoton edellytys.

Huomasin itse vedessä, että olkapäät ja lavat olivat tukkoisen tuntuiset ensimmäisten vetojen aikana. Itseasiassa tukkoisuus on jatkunut jokaisella kerralla. Tämä tarkoittaa sitä, että suuri määrä voima- sekä kehonpainoharjoittelua ovat tehneet tehtävänsä. Voimaa löytyy, mutta sen siirtäminen veteen onkin seuraava haaste. Kun käsiveto tapahtuu teknisesti oikein, saa voimaa hyvin käytettyä veden työntämiseen taaksepäin. Altaassa kelatessa ja kaakeleita tuijotellessa, huomaan kuitenkin kuinka paljon elementtejä ja hyötyä on ollut kehonpainolla tehtävistä harjotteista. Virtaviivainen telinevoimistelusta tuttu hollow asento on tärkeä myös vedessä. Liu’ussa ja selkäuinnissa se on selkeästi havaittavissa. Mobility eli liikkuvuusharjoitteissa kepillä tehtävät lapamuljautukset ja kuminauhavenytykset avaavat liikeratoja juuri uintiin tarvittavalla tavalla. Etenkin erilaiset rengasliikkeet, soudut, leuanvedot, front lever pidot ja nojavaa’at vahvistavat juuri samoja lihasryhmiä, joita tarvitaan uinnissa. Kuperkeikan hallinta on olennainen osa vapaauinnin sekä selkäuinnin käännöstäja plyometriset harjoitteet vahvistavat starttihypyn räjähtävyyttä. Eli paljon ominaisuuksia, joita harjoitellaan kuivalla maalla kehonpainoharjoittelun muodossa, voidaan nähdä myös altaassa. Voin siis lämpimästi suositella uimareille kehonpainoharjoittelua osaksi fyysikan harjoittelua. Tarvittava liikkuvuus lisääntyy, voimatasot kasvavat sekä keskivartalon ja tämän myötä kehon oikeanlaisen asennon ylläpitäminen vahvistuu.

Uinti toimii myös erittäin hyvin kuntouttavana lajina niille, joilla on erilaisia liikuntarajoitteita ja -vammoja. Vesi keventää kuormitusta ja esimerkiksi polven, lonkan ja nilkan vammoihin vesiurheilu sopii erinomaisesti. Uintitreenin voi myös ottaa palauttavana harjoitteena kuormittavien urheilusuoritusten jälkeen. Uinnin suurin hyöty on sen hapenottokykyä vahvistava ja edistävä vaikutus. Aerobisena liikuntamuotona erittäin tehokas.

Vapaauinnin tekniikka

 

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *