Irrottamisen vaikeus

balance-ny

Olen seuraillut jonkin verran blogikirjoittelua fitness aiheista ja nähnyt siellä jotain itselle tuttua menneisyydestä. Monet ovat isossa tienhaarassa, jossa tulisi tehdä radikaaleja ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Kisoja on mittarissa useita ja asiat eivät enää tunnu menevän niin helposti, kuin mihin ollaan totuttu. On tullut se hetki, että asiat monimutkaistuvat. Ehkä taustalla on, että ikää tulee lisää, arvomaailma muuttuu ja samat asiat eivät tunnu enää niin merkittäviltä kuin ennen. Siltikin näen sen kaiken tuskan ja rimpuilun itsensä kanssa, mitä vallitseva tilanne aiheuttaa.

Muistan elävästi omat ajat silloin kun olin kilpaillut 10- vuotta ja motivaationi alkoi olla lopussa. Ajatukset seilailivat laidasta laitaan. Välillä olin valmis lyömään hanskat saman tien tiskiin ja välillä ajattelin, että kerran vielä. Mistä ne ajatukset sitten kumpusivat ja mitkä asiat olivat niiden takana? Kisaminä muodosti pitkälti minun identiteetin. Kaikki tunsivat minut fitnesskilpailijana. Olihan se ollut roolini ja elämääni kymmenen vuoden ajan. Todellinen minä hämärtyi ja aloin näkemään itseäni kisaminän kautta. Arvotin itseni hyvin pitkälle ulkoisen olemukseni ja urheilullisten suoritusten kautta. Olihan fitnesskilpailussa merkittävässä roolissa keho ja miltä se näyttää. Kun olin kisojen jälkeen normaalissa kunnossa, en ollut tyytyväinen. Haikailin aina sisimmässäni kisakuntoa ja rytmitettyä kisadieettiä ja sitten kisakunnossa olin liian väsynyt nauttimaan sen hetkisestä kunnosta ja haikailin syömisen ja normaalin elämän perään. Elämä oli yhtä vuoristorataa. Koko ajan oli tavalla tai toisella tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen. Sitä ajatteli niin, että vielä yksi kilpailu ja sitten olisin tyytyväinen ja voisin lopettaa. Eihän se todellisuudessa niin mennyt. Aina tuli uusia kisoja ja tavoitteita olla parempi. Jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä tilanne jatkui vuosi toisen jälkeen, koska ei ollut keinoja tehdä asialle mitään. Irrottaminen tuntui liian tuskalliselta.

Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että irrottamisen vaikeus ei koske vaan kilpaurheilua, vaan muitakin asioita elämässä. Vastaavanlaista vaikeuttaa irrottaa, olen havainnut entisen ammattini, lentoemännän työssäni. Työn luoma identiteetti alkaa muodostua niin tärkeäksi ja siitä ei kyetä irrottamaan, vaikka voisi kuinka pahoin. Ongelmana tässä on yhteiskunta, jossa elämme. Me edelleen arvotamme ihmisiä ulkoisen perusteella, mitä teemme työksemme, mitä omistamme, miltä näytämme ja kenen kanssa liikumme. Se kasaa valtavasti paineita yksilölle. Monet kokevat, että vain riittävästi suorittamalla ja saavuttamalla olemme jotain. Kaikkein ankarampia olemme itsellemme. Ihmiset ihailevat kilpaurheilijan kuria ja saavutuksia sekä koulutettujen ihmisten asemaa ja statusta. Pelko arvostuksen menettämisestä ajaa ihmisiä tekemään asioita ulkoisten motiivien takia, vaikka itsellä olisi tilanteessa paha olla. Annetaan lopulta liikaa arvoa sille, mitä muut ajattelevat.

Monessa fitnessaiheisessa blogissa on havaittavissa ristiriitaa lukiessani tekstiä. Puhutaan viisaita asioita siitä, kuinka arvomaailma on muuttunut. Perhe, terveys ja ystävät merkitsevät eniten. Ne ovat vain sanoja ilman todellista ymmärrystä tai asioiden aitoa sisäistämistä, sillä seuraavassa lauseessa haikaillaan jo takaisin kilpaurheilun pariin. Tämä ilmiö kuvastaa erinomaisella tavalla sekamelskaa oman pään sisällä. Tiedostetaan muutoksen tarve ja se, ettei sen hetkinen tavoite enää palvele omaa ajatus- sekä arvomaailmaa, mutta ei kyetä irrottamaan vanhasta. Fitness aiheeseen liittyen, tiedostetaan terveydelliset riskit, mutta ollaan edelleen valmiita kerran pyrkimään lavalle. Whatever it takes, koska ainoastaan silloin koemme olevamme jotain. Kisaaminen määrittelee yhä edelleen meitä.

IMG_6119

 

Mielestäni elämä on lyhyt haikailuun ja vanhassa junnaamiseen. Tärkeinä olisi olla tyytyväinen tässä ja nyt itseensä, ilman tarvetta todistella kenellekään tai ennen kaikkea itselleen mitään. Pitää uskaltaa olla rohkea ja irrottaa vanhasta identiteetistä, joka ei enää palvele sen hetkistä elämää. Rohkeus voittaa ja tuo uusia asioita elämään. Myöhemmin huomaa, että päätös olisi vaan pitänyt tehdä paljon aiemmin ja irrottaminen on ollut parasta, mitä on itselleen tehnyt.

 

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *