Kehopositiivisuus

Kehopositiivisuus

Olin tänään MTV:n Huomenta Suomen lähetyksessä puhumassa. Pettymyksekseni aihe liittyi taas jälleen kerran fitnessurheiluun. Aihe on mielestäni loppuun kulunut, mutta media tykkää edelleen tehdä voimakasta vastakkainasettelua. En jaksaisi enää keskustella aiheesta, onko fitnessurheilu tervettä vai sairasta. On jokaisen yksilön oman harkinnan varassa, haluaako touhuun lähteä. Painotan sitä, että kun mahdolliset riskit on tiedossa, tekee jokainen tietoisen valinnan lähtiessään kilpailemaan. Suurin huolenaiheeni on nuoret ja heidän tulevaisuus. Nuoren itsetunto ja identiteetti on vielä hauras ja altis erilaisille ulkoisille vaikutteille tässä sosiaalisen median hallitsemassa maailmassa. Fitnessurheilun sijaan haluaisin keskittyä mielummin laajempaan ja suurempaan aihealueeseen, jossa käsitellään kehopositiivisuutta, kehonkuvaa, itsensä hyväksymistä sellaisena kun olemme.

Yle ja Syömishäiriöliitto on lähtenyt mielestäni hienolla vaakakapina teemalla mukaan muuttamaan asenteita ja tuomaan erittäin tärkeää sanomaa tähän mielettömyyden maailmaan. Myös älä mahdu muottiin kuvaukset tuovat tärkeää viestiä siitä, että oman arvon määrittely ulkonäön ja vaakalukeman perusteella tulisi lopettaa. Kaikki ihmiset ovat yhtä kauniita ja arvokkaita.

Me elämme suoritusyhteiskunnassa, jossa ulkonäkö, statukset ja tavoitteiden saavuttaminen hallitsevat elämäämme. Meille iskostetaan jo nuorena, että vain menestyvät ja kauniit ihmiset pärjäävät. Kauniin määritelmä on sosiaalisen median muokkaama pinnallinen kuva siitä, miltä meidän tulisi kaikkien näyttää. Ihannekeho on muuttunut ajan myötä, ja tänä päivänä sitä edustaa rasvaton, kiinteä ja muodokas tiimalasivartalo. Toisin sanoen, kun et mahdu ihannekehon muottiin, et kelpaa. Nuoret omaksuvat tämän informaation ja muodostavat käsityksen siitä, millainen pitäisi olla, jotta kelpaa.  On hyvin karua, että jo nuorena saamme palautetta ympäristöltä siitä, millaisia me olemme, miltä näytämme ja miltä meidän tulisi näyttää. Ulkoisen palautteet merkitys on suuri nuoren identiteetin muodostumisessa ja saatamme kantaa tätä ulkoisten palautteiden muodostamaan käsitystä itsestämme pitkälle aikuisuuteen asti. Yllättävän moni määrittelee itsensä hyvinkin paljon sen perusteella, mitä on muiden mielestä, eikä kykene näkemään itseään realistisesti. Usein kuulee sanottavan: ” olen aina ollut lapsesta asti tällainen pyöreä”. Toistat samaa mantraa vuosikausia ja siitä on muodostunut osa identiteettiäsi.

Älyttömintä tässä on juuri se, että pyöreydestä tai ylipainoisuudesta on tullut halveksittava ja negatiivinen asia. Ikäänkuin ylipainoinen ihminen olisi jotenkin tyhmempi ja huonompi ihmisenä. Jos liiallinen ylipaino aiheuttaa terveysongelmia, on se luonnollisesti huono asia, mutta mitä sillä on tekemistä sen kanssa, mikä on arvosi ihmisenä? Olen huomannut, että ylipainoisten halveksuntaan liittyy usein omia pelkoja ja ahdistuksia, jotka on jätetty omassa elämässä käsittelemättä. Pelko näyttäytyy halveksuntana, sillä usein emme siedä näitä asioita itsessämme. Tässä on siis monella peiliin katsomisen ja asennemuutoksen paikka. Kyvyttömyys hyväksyä itsensä sellaisena kun on, johtaa meitä ihmisiä jatkuvaan suorittamiseen ja epätoivoiseen jonkun muun luoman ihanteen tavoitteluun. Käytämme suunnattoman määrän aikaa itsemme muuttamiseksi, jotta kelpaamme. Luomme mieleemme idealisoidun käsityksen siitä, mitä tämä muokattu minä meille toisi. Kuvittelemme, että muuttamalla itsemme ulkoisten odotusten mukaiseksi, tulemme onnelliseksi ja ongelmat katoavat. Tämä ajaa meitä vaan entistä syvemmälle suorittamisen maailmaan, jossa kadotamme oikean itsemme. Kuritamme kehoamme, kun sen sijaan meidän tulisi kunnioittaa sitä ja pitää siitä huolta. Elämä on liian lyhyt siihen, että me jatkuvasti haluamme olla jotain muuta, kun tällä hetkellä olemme. Puhumme aina tavoitteista, suorituksista ja arvotamme itseämme ja muita niiden mukaan. Elämme ”sitten kun” elämää tulevaisuudessa, joka tähtää kuvitteellisen onnellisuuden saavuttamiseen. Tärkeitä asioita, joita jokaisen tulisi pohtia on, millainen ihminen haluan todella olla tässä ja nyt ilman ulkoisia odotuksia ja paineita. Mitkä asiat ovat niitä, jotka tekevät meidät aidosti onnelliseksi ja miten voisimme elää mahdollisimman omannäköistä elämää. Voisinko olla armollisempi itseäni ja myös muita kohtaan.

“Maybe the journey isn’t so much about becoming anything. Maybe it’s unbecoming everything that isn’t you so you can be who you were meant to be in the first place.”- A very wise unknown person

 

 

 

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *