Kun koskaan ei riitä

Kun koskaan ei riitä

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään 12.10.18 erittäin tärkeä artikkeli kehonkuvan häiriöistä:

”Minun pitää jatkuvasti korjata itseäni paremmaksi” – Ruumiinkuvan häiriö yleistyy, eivätkä kauneusleikkaukset auta siihen, tästä on kyse.

Olen tästä asiasta luennoinut paljon mm. urheilulääkäri ja ystäväni Pippa Laukan kanssa, mutta mielestäni siitä ei koskaan puhuta liikaa. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä artikkelin mukaan kehonkuvan häiriöt ovat lisääntymässä syömishäiriöiden tavoin, ja itseasiassa ne kulkevat käsi kädessä toistensa kanssa. Olen paljon saanut palautetta ja omia henkilökohtaisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat kärsineet tai kärsivät edelleen kehonkuvan häiriöistä.

Artikkelissa puhuttiin somen vaikutuksista kehonkuvan häiriöön ja ne ovat ilmeisiä. Olen seurannut tähän aiheeseen liittyen joidenkin nuorten tyttöjen instagram tilejä. Kuvafeedit noudattavat pyhää kolminaisuutta: selfieitä, ruokakuvia ja sali-selfieitä. Kertoo tyttöjen mielenmaisemasta surullista tarinaa. Hurjimpia kuvakollaaseja on kisoihin valmistautuvilla tytöillä. Jokainen päivä otetaan kuvia vatsalihasten kiristymisestä ja alavatsaan ilmestyvistä suonista. Se on keino saada hyväksyntää ja ihailua ulkopuolelta, jolloin jaksaa taas painaa viimeiset raskaat viikot eteenpäin, ja itsensä kurittaminen saa merkityksen. Elämä pyörii vain oman kehon ja sen muutosten ympärillä ja sosiaaliset suhteet supistuvat.  Etenkin nuoret seuraavat näitä kuvia ja luovat mielessään illuusiomaisia ja valheellisia mielikuvia. Uskotellaan itselleen, että kun näytän tuolta, olen onnellinen. Niinkun artikkelissa todettiin, kauneuskirurgisista toimenpiteistä on tullut arkipäivää. Tyytymättömyys omaa itseään kohtaan on vain lisääntymässä.

 

IMG_0184

 

Otan fitnessurheilun jälleen kerran esille, sillä lajissa kehon muokkaaminen on keskiössä. Kärsin itse kehonkuvan häiriöstä kilpailemisen aikana ja sen jälkeen, josta toipuminen on vienyt valtavasti aikaa ja energiaa. Se on vaikuttanut elämääni hyvin paljon. Kehoon ei saanut koskaan olla tyytyväinen, koska urheilussahan, aina voi olla parempi. Olen kuullut usein sanottavan, että kilpailukeho pitäisi osata erottaa harjoituskauden kehosta ja äkillisetkin kehon muutokset tulisi pystyä hyväksymään. Luennollani psykoterapeutti kuitenkin huomautti, että mielen on mahdotonta tehdä tällaista erottelua kisakehosta harjoituskauden kehoon. Vaikka itselleen vakuutteli, että painonnousu on normaalia kilpailun jälkeen, oli silti vaikea katsoa peilistä pyöreämpää kehoa ja kuulla ulkopuolisilta, että ”ovatpas sinun posket pyöristyneet”. Kesti pitkään vielä kilpailemisen jälkeen, että aloin nähdä itseni kauniina sellaisena kun olen, ilman tarvetta muokata jatkuvasti itseäni. Hullunkurista oli se, että vasta myöhemmin tajusin, että minussa oli paljon muitakin hyviä ominaisuuksia, jotka eivät liittyneet ollenkaan ulkonäkööni. Määrittelin siis itseni täysin ulkoisen olemukseni perusteella. Nuorena identiteettini ja kehonkuvani ei ollut vielä tarpeeksi kehittynyt ja olin liian herkkä ulkoisille vaikutteille. Nykyisin pidän paljon tärkeämpänä sitä, että kehoni on terve ja toimintakykyinen, kun miltä se näyttää. Hyvä esimerkki on se, että tällä hetkellä olen varmasti 10 kiloa painavampi, kun kisa-aikoina, mutta kehoni on todellisuudessa parhaimmassa kunnossa kuin koskaan.

IMG_0185

Moni on hermostunut kritiikistäni fitnessiä ja ulkonäkökeskeisyyttä kohtaan. Olen aina sanonut, että omalle menneisyydelleni en voi enää mitään, mutta lähellä sydäntäni on mm. nuoret ja ylipainoiset. Haluaisin, että jokainen saisi elää rauhassa, ilman tunnetta siitä, ettei olisi riittävä tai rakastettava sellaisenaan. On liian raskasta elää tyytymättömänä itseensä. Me saamme muokata itseämme loputtomiin, emmekä silti ole koskaan riittäviä, jos emme löydä hyväksyntää omaa kehoamme kohtaan tässä ja nyt. Nyt vanhempana mietin, että elämä on liian lyhyt ainaiseen tyytymättömyyteen ja pahaan oloon.

Voimme kaikki vaikuttaa vanhempina, ystävinä ja kollegoina, miten puhumme toisillemme. Vanhempien sanavalinnoilla ja omalla esimerkillä on valtava merkitys lapsen terveeseen käsitykseen omasta itsestään. Mutta samalla tavoin miesten äijämäinen ulkonäön kommentointi voi satuttaa. Sen sijaan, että kommentoisimme ystävämme ulkonäköä, voisimme mielummin kysyä kuulumisia. Kaikenlaiselle ”bodyshamingille” nollatoleranssi.

 

Miten voit vaikuttaa omaan kehonkuvaasi positiivisesti:

  • Mieti ja kirjaa itsellesi ylös 10 positiivista asiaa itsestäsi
  • Puhu itsellesi kauniisti
  • Muista antaa itsellesi kiitosta päivittäin
  • Kehu itseäsi
  • Ole armollinen itseäsi ja muita kohtaan
  • Tämä saattaa olla vaikea: rakasta itseäsi

 

-Nora-

Photos by Ari Kärki, Vuokko Salo Photography

 

Translation:

Never enough

There was recently an article in Finnish newspaper about the body image issues and that they are growing especially among the youth. I have been publicly speaking about this topic a lot because my personal experienced when competing in fitness. I think it’s really important to raise the awareness of this issue.

The connection between social media and body image issues was mentioned in this article. I can certainly agree with that. I have followed some of the women in instagram and realized that the pictures follow the same path: selfies, food pictures and gym selfies. The purpose of these pictures is to get validation of your self worth from others. The only thing that matters is how you look from the outside. But actually this constant self monitoring is only increasing the dissatisfaction and indispotion, because people are building illusions of these pictures by thinking that it is going to bring the ultimate happiness. The truth is that it will never give the things you were expecting it to give in the first place.

I have had huge body image issues which took years to recover. The saddest thing was that I realized years later that I had also some other good qualities than my body and how it looked. Now I accept myself as I am now in this moment. I appreciate more the health of the body than how it looks. Actually I weigh a lot more than in my fitness years but have never been in better shape I am now.

I get a lot of critique from the fitness people about speaking about this topic. I can’t anymore change my past but the young and overweighted people are close to my heart. In my opinion everybody should feel loved and accepted as their are right now. No one should be ashamed of how they look or feel that being accepted they should look different.

We can all impact how we speak to others. Especially parents have a huge impact of how their kids think about themselves. Lets pay attention how we speak to our colleagues and friends and avoid the commenting of the looks. Lets put zero tolerance to ”bodyshaming”.

How can we  have the positive impact to our body image:

  • Talk gently to yourself
  • Write down 10 positive qualities about yourself
  • Be compassionate towards yourself and others
  • Thank yourself daily
  • This is the hardest part: love yourself

 

-Nora-

 

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *