Lapsen tunne ilmaisee aina tarpeen. Häpeä muodostuu, kun tarpeemme eivät tule nähdyksi varhaisessa vuorovaikutuksessa. Käännämme selkämme omille tarpeillemme, jos opimme ajattelemaan, että ne eivät ole tärkeitä. Häpeä ylläpitää vääränlaista minäkuvaa, joita voivat olla erilaiset uskomukset ja käsitykset omasta arvottomuudesta, väärränlaisuudesta, riittämättömyydestä tai pahuudesta. Kuviteltuun vääränlaiseen minäkuvaan on piilotettu ajatus, että jos muut tietäisivät mitä todella ajattelen, tunnen tai olen, he hylkäsivät minut. Valheellinen minä on selviytymismekanismi. Opimme uskomaan, että valheellisen minän ja erilaisten roolien kautta meidät hyväksyttäisiin paremmin. Näitä erilaisia rooleja on miellyttäjä, jotkut taas esittävät jotain sellaista, mitä eivät todellisuudessa ole. Yhteys omiin haluihin, tarpeisiin ja aitoon itseen katoaa. Häpeä peittyy usein muilla tunteilla tai toiminnoilla, koska häpeän kohtaaminen voi olla liian tuskallista. Kun jokin painaa häpeänapimme aktiiviseksi, se muistuttaa meitä sisällämme olevasta häpeästä. Pakenemme tätä tunnetta kaikin keinoin erilaisiin rooleihin, tunnereaktioihin tai märehtimiseen - esiintymiseen, liioitteluun, raivoon, riippuvuuksiin, draamaan tai kiireeseen.
Miten häpeä sitten liittyy syömisongelmiin? Meidän on ymmärrettävä, missä on häpeämme juuriongelma ja miten se näkyy elämässä. Millaisia rooleja tai käyttäytymismalleja olet rakentanut ympärillesi suojellaksesi haavoittuvaa todellista itseäsi? Joskus pakonomainen syömiskäyttäytyminen on työkalu häpeän tunteiden turruttamiseksi tai joissain tilanteissa ajattelemme, että ruoka poistaisi kivun ja rauhoittaisi meitä. Käytämme ruokaa keinona säädellä tunteitamme. Jos emme koskaan kohtaa todellista itseämme ja nousevia vaikeita tunteita ja häpeän tunnetta, jatkamme haitallisia toimintamalleja. Kuuntele häpeän tunnetta, mitä sillä on sanottavaa ja lähesty sitä myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti. Meidän on päästävä häpeän juurelle vapautuaksemme siitä.
FI 
EN 
PT_BR