Olen seuraillut sivusta keskustelua laihdutuslääke Ozempicin ympärillä. Toinen puoli tuomitsee lääkkeen käytön ja syyttää ylipainoisia itsekurin ja tahdon puutteesta ja toinen puoli perustelee lääkkeen käyttöä sillä, että se on ollut viimeinen oljenkorsi ja mahdollisuus laihtua, kun kaikki keinot on elämän varrella yritetty ja käytetty. Mekaanisuus kuvaa koko keskustelua. Ihminen nähdään vain mekaanisena fyysisenä toimijana. Toiset vaativat kovempia otteita sekä itsekuria ja toiset etsivät ulkoisia keinoja, jolla paino putoaisi pysyvästi. Onko kaikki keinot todella käytetty? Mielestäni olemme etääntyneet ja unohtaneet olennaisimman asian, jonka avulla voisimme muuttaa koko elämän kulkua.
Se miten näemme, koemme ja suhtaudumme maailmaan, on muodostunut jo lapsuudessa. Olemme kokeneet erilaisia tapahtumia ja tilanteita elämän varrella, jotka muokkaavat sitä, keitä olemme. Vuosien ja iän myötä muutumme, mutta saatamme kantaa tiettyjä traumoja ja haastavia tapahtumasarjoja sisällämme, jotka näyttäytyvät erilaisina toimintahäiriöinä pitkin elämää. Ne saattavat olla kommunikaatio-ongelmia lähisuhteissa, haitallisia tapoja tai addiktioita. Lapsuuden haavat saavat meidät jatkuvasti toimimaan haitallisella tavalla, vaikka se ei olisi etujemme mukaista. Tietyt tutut tilanteet laukaisevat stressitilanteen, jossa meillä ei ole yhteyttä itseemme ja toimimme impulsiivisesti helpottaaksemme oloa. Kun emme pääse käsiksi syvempään itseemme, emme pääse käsiksi näihin haitallisiin tapoihin.
On tärkeä muistaa, ettei trauma välttämättä tarkoita vakavia tapahtumia tai onnettomuutta, josta seuraa tiettyjä toimintahäiriöitä. Jo pelkkä sana trauma saa meidät välttelemään koko aihetta ja perääntymään keskustelusta. Meillä voi olla traumoja, vaikka olisimme eläneet mielestämme täysin tasapainoisen lapsuuden. Trauma voi olla esimerkiksi se, että olemme nuoruudessa omaksuneet ajatuksen, ettemme riitä sellaisenaan tai emme olisi arvokkaita. Toimimme ja elämme tästä oletuksesta käsin, yritämme muuttaa itseämme muottiin sopivaksi ja suoritamme itsemme uuvuksiin. Loputon rakkauden ja hyväksynnän hakeminen saa meidät jatkamaan rakkauden jahtaamista ulkoisista asioista tai suorituksista. Piilotamme todellisen itsemme erilaisten kerrosten alle, koska suojaamme herkkää ja haavoittuvaa sisintämme.
Kun tulemme tietoiseksi todellisesta itsestämme sekä ympäristöstä ja olosuhteista, näemme nämä toistuvat toimintahäiriöt ja voimme tehdä tietoisia valintoja, jotka luovat uusia tapoja ja jotka palvelevat paremmin meitä. Kun tulemme tietoiseksi tiedostamattomista tavoistamme, annamme itsellemme mahdollisuuden tehdä valintoja, jotka luovat pohjan pysyvälle muutokselle. Kun tulet tietoiseksi traumojen tai elämäntapahtumien vaikutuksista toimintaasi, pääset käsiksi uusiin valintoihin, jotka ovat enemmän todellista itseäsi.
Kun ymmärrämme ja tiedostamme kehon toimintaa ja viestejä, voimme säädellä hermoston toimintaa tietoisemmin, joka usein pitää meidät irti sisäisestä ja ulkoisesta maailmasta. On hyvä ymmärtää, että tämä prosessi voi kestää vuosia. Monet meistä ovat tietoisia kehon tarpeista perustasolla, mutta jopa monen hyvinvointialan ihmisen on vaikea tunnistaa, mitä tapahtuu kehon sisällä ja miten nämä toiminnot ovat yhteydessä hermostoomme ja sitä kautta erilaisiin käyttäytymismalleihin ja tapoihin. Stressi ja traumat sisällämme vaikeuttavat päivittäisten tapojen ja toiminnan tunnistamista, koska mieli laukkaa jatkuvasti tulevaisuuden huolissa ja haasteissa menneisyyden kokemuksista käsin. Jotta voimme tuntea turvaa edes hetkeksi, katkaisemme yhteyden kehoomme ja sitä kautta tunteisiimme. Lapsuuden ajan häpeän kokemukset, kyvyttömyys myötätuntoon itseä ja omaa kehoa kohtaan voivat johtaa oman itsen ja kehon laiminlyöntiin ja lopulta nämä haitalliset tavat johtavat vain syvemmälle kyvyttömyyteen rauhoittaa ja tasapainottaa tunteitamme. Pakenemme kaikkea sitä, mitä tunnemme haitallisiin tuttuihin toimintamalleihin, koska se tuntuu turvallisemmalta. Joko äärimmäisellä kurilla tai holtittomuudella sekä impulsiivisuudella. On helpompi olla ajattelematta, turruttaa ja eikä olla yhteydessä itseensä.
Mitä tapahtuu, kun lopetamme laihdutuslääkkeen käytön? Suuri riski on, että palaamme pikkuhiljaa takaisin alkuun tai joudumme uudelleen laihdutuskierteeseen, jota määrittelee erilaiset säännöt, pakot ja rajoitukset. Elämme jatkuvassa hermoston stressitilassa ja taistelemme itseämme vastaan, jota johtaa pelko siitä, että kilot tulevat takaisin. Usein ylipainoisilla on häiriintynyt nälän- tai kylläisyyden hormonaalinen säätely, joka vaikuttaa juuri niihin viesteihin, joita keho antaa tai jättää antamatta.
Painonhallinta on hyvä esimerkki siitä, että meidän täytyy tehdä syvempi työ itsemme kanssa, jotta voimme muuttaa suuntaa, muuten on suuri riski, ettei muutos ole pysyvää. Kehotietoisuuden sekä keho -ja mieliyhteyden ymmärrys, rehellisyys itseä kohtaan, anteeksianto ja hyväksyminen on haastava prosessi, joka vaatii aikaa. Toisaalta se vapauttaa elinikäisistä kahleista ja mahdollistaa totuudellisen elämän elämisen. Se on uskomaton voimavara ja parantavaa, kun pystyt katsomaan itseäsi myötätuntoisesti ja itsesi hyväksyen ja tekemään muutoksia sieltä käsin. Kun pysähdyt ja tuot elämääsi tapoja, jolla lisäät tietoisuutta sisäisestä maailmastasi, kehon viesteistä sekä näiden välisestä kommunikaatiosta, kykenet toimimaan ikuisen taistelun sijaan kehosi hyväksi ja antamaan kehollesi sen, mitä se todella tarvitsee.
Ensimmäiset askeleet itsetietoisuuden lisäämiseksi:
- luo tilaa ympärillesi.
- vietä aikaa hiljaisuudessa.
- vältä häiriötekijöitä, kun vaikeita tunteita nousee pintaan.
- kirjoita ylös ajatuksiasi, vain pari lausetta riittää.
- keskity hengitykseen, kun olet huolestunut.
Seuraavassa kirjoituksessa avaan keinoja, jolla voit lisätä keho- ja mieliyhteyttä ja mitä tarkoitan oman sisäisen maailman tutustumisella.
Jos ajatukseni herätti kiinnostusta, ota rohkeasti yhteyttä!
FI 
EN 
PT_BR