Tunneperäistä syömistä. Rentouttavaa juomista. Puhelimen selaamisra keskiyöllä. Kutsumme näitä pahoiksi tavoiksi, mutta ne eivät oikeastaan ole sitä. Ne ovat selviytymismekanismeja.
Ruoka lohduttaa, kun asiat tuntuvat vaikeilta. Juominen tuo helpotusta pitkän päivän jälkeen. Scrollaamisesta tulee tapa paeta tunnetta, jonka kanssa ei halua olla. Mikään näistä tavoista ei oikeastaan liity ruokaan, alkoholiin tai puhelimeen. Ne liittyvät siihen, mitä sisälläsi tapahtuu: stressiin, yksinäisyyteen, ahdistukseen, tarpeeseen tuntea olonsa hyväksi viiden minuutin ajan.
Siksi pelkkä tahdonvoima harvoin toimii. Et taistele pahaa tapaa vastaan. Taistelet pitääksesi kiinni siitä, mikä on pitänyt sinua koossa.
Tästä syystä muutos tuntuu myös niin pelottavalta. Mitä jäljelle jää ilman tapaa? Vain sinä ja se tunne, jota olet vältellyt.
Joten sen sijaan, että kysyisit "miten voin lopettaa tämän", yritä kysyä:
Mitä minä oikeasti tunnen juuri nyt?
Mitä tämä tapa minulle tekee?
Mikä muu voisi tehdä saman työn, ilman hintaa?
Sinun ei tarvitse pyyhkiä tunnetta pois. Tarvitset erilaisen tavan kohdata sen.
Yksi asia, joka oikeasti auttaa: kun tunnet pakottavaa tarvetta, odota kymmenen minuuttia, ennen kuin toimit sen mukaan. Lähde kävelylle. Hengitä. Kirjoita yksi lause tunteistasi. Usein pakottava tarve helpottaa itsestään, ei siksi, että olisit taistellut sitä vastaan, vaan koska annoit sille hetken aikaa sen sijaan, että olisit reagoinut välittömästi.
Kyse ei ole kurinalaisuudesta. Kyse on siitä, että lopulta kysyt itseltäsi, miltä tapasi sinua suojeli, ja huomaat, että voit selvitä ilman sitä.